Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Vaan se ei paljoa maksa; vaikka Caesar olisi heidän äitinsä kuoliaaksi pistänyt, eivät he olisi toisin tehneet. BRUTUS. Ja sittenkö noin synkkänä hän läksi? CASCA. Niin. CASSIUS. Sanoiko Cicero mitään? CASCA. Kyllä; hän puhui kreikankieltä. CASSIUS. Missä tarkoituksessa? CASCA. Niin, jospa minä sen voisin sanoa, niin en enää koskaan kehtaisi silmiisi katsoa.
Tuolla niitä käveli joukko nuoria poikia kylätiellä, Matti tunsi kiihkeää halua käydä sinne katsomaan, keitä nuot olisivat mutta mitenkäs hän kehtaisi sinne mennä kehtaisi? mistä se nyt tuli semmoinen outo tunne? eipä hän ollut ennenkään mitään hävennyt ei, mutta jos nuot hänen tuntisivat?
Nikkilän emäntä yritti kiittelemään, että ei toki enää, ja katseli kuin kahden vaiheilla. Mietti, että hän ei juo, vaan Nikkilälle vie tämän kupin, jos kehtaisi sanoa. »Tulkaa ottamaan.» »Kiitoksia, juokaa itse vain, johan se minulle riittää yksikin kuppi.» »On sitä täällä. Tulkaa vain juomaan, niin viedään sitten Nikkilällekin.»
Annu ei ensin ymmärtänyt mitään, mutta sitten hän kuitenkin ymmärsi, että kyllä kai isäntä tulossa lienee, sillä eipähän Kalle olisi tyhjän tähden takaisin kääntynyt. Ei hän sitä kuitenkaan vielä oikein osannut uskoa, että Sipolan vanha-poika kehtaisi yöllä tulla mökkiläisensä tyttöä kosimaan.
Vaan nyt ensikerran oli paha henki hänen vietellyt ei paha henki uudet toverit ei uudet toverit malja ja viini ei, hän itse oli vietellyt itseänsä panemaan rahansa onnen pöydälle. Hän oli hukannut. Kuinka hän kehtaisi katsoa Maria silmiin? Ja äitiänsä? Ja isäänsä? Viimeinen seikka oli miltei kaikkein katkerin.
Samppa se vielä sairasti jalkaansa, eikä hänen luonaan ystävät liioin käyneet lohduttamassa, sillä hänen luontoisellaan miehellä ei tavallisesti ole ystäviä eikä vihamiehiäkään. Kukapa kehtaisi ruveta pitkältä puhua purpattelemaan sellaisen kanssa, joka ei kuin nauraa vissottaa, eikä siitäkään saa selvää, nauraako se puheen hyvyydellä vai huonoudella. Nyt kumminkin ilmestyi Sampalle yksi ystävä.
Vähän ajan päästä tuli isä uudelleen sille puolelle. Kutsui Hannaa saliin, vieraat halusivat kuulla soittoa. Hanna hiukan vastusteli, ei hän kehtaisi, kun ei osannut mitään. Mutta isä vaati ja hänen täytyi mennä.
"Ne owat niin huonoja ... enhän minä kehtaisi ... mutta kuitenkaan en woi teiltä... Tämä on se, jonka olen wiimeksi kirjoittanut", sanoi hän ja ojensi minulle pöytälaatikosta ottamansa paperin, hätäillen ja punastellen. "Saanko pitää tämän muistonanne?" "Kyllä kai ... mitäpä minä hänestä ... mutta se on niin huonosti..." sanoi hän yhä enemmän hämillänsä. Kirje kuuluu sanasta sanaan näin.
Päivän Sana
Muut Etsivät