Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
"Voipas, perhana, kun ei jouduttu ennen! No, panehan kauroja Punille ja käske renkien tehdä hyvä ape. Tuo sitte tavarat huoneesen." Kaisa oli vastaan ottamassa ja ohjasi kaupunkimiestä menemään kamariin, kun näki että se on vähän eri tuulella. "No, elä sinä, mamma, pahastu, jos minä vähä noin viivyin ... niin, viivyin minä ehkä, en tainnut kylvyille joutuakaan."
»Eikö nuo liene puoliksi tehneet uuhia ja pässejä», ilmoitti Anna Liisa, ja kun se asia oli selvä, kysyi hän: »Sekö se Lehvosen Anna Priitta leikkasi teidän kaura-huuhdan?» »Se.» »Paljonko se sai siitä palkkaa?» uteli Anna Liisa edelleen. Nyt vastasi itse Hyvärinen: »Kaksikymmentä kolme kappaahan se sai kauroja!»
"Sanoppas sille, että niinkuin kolmen viikon päästä tästä päivästä pidetään tuossa Wanulammilla kilpa-ajot. Jos tahtoo ruunikollaan siellä koettaa, niin saapi ajaa tuolla minun radallani ja syöttäköön kovasti kauroja, ettei meidän kylän miehille tulisi häpeätä ptruu!" "Kyllä, vaan tokkopa se meidän ruunikko " "Miks'ei?
Isäntä näpisti paksut huulensa visuun, punalti tummatukkaista suurta päätään ja sanoi varmasti: Tallessa ne ovat hevosessa kaurat. Meillä ei olisi mitään, ei kauroja eikä muuta, jos ei olisi hevosia. Ja meillä ei koko talossa olisi mitään, jos ei olisi minua ja minulla hyviä hevosia. Se on niinkuin vanhoilla ihmisillä oli tapana sanoa, että henkensä on hevosessaan, taloutensa vaimossaan.
Vuosittain antakoon talo meille kullekin puolen tynnyrin kauroja kylvöön, ja vuosittain olkoon meillä valta raketa yhteishuhta, jonka suuruus on vähintäkin kolmen tynnyrin ala. Näin ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta.
Hovin asukkaat olivat äsken syöneet päivällistä, ja palvelijat viipyivät vielä tuvassa. Inkeri seisoi vaateaitassa ja punnitsi puupuntarilla jauhoja Pölkkypuron Leenalle. Tämä oli kehrännyt saran loimia talon tarpeeksi ja sai jauhoissa palkkansa. Silloin kuului komentava ääni alakerrasta: Jyrki, kanna aseet ja matkalaukku minun huoneeseeni ja anna hevosille kauroja!
Siinä hän sitten istua nuijotti, kenties tyytymättömänä siitä, kun moitittiin, waikka tunsi oikein tehneensä. Isäntä ja minä lähdimme toimittamaan hewoselle kauroja, wettä ja heiniä. Ilma ei ollut yhtään asettunut, ja waikkemme olleet sen enempää aikaa ulkona kuin menimme ja tulimme kartanon poikki, olimme jo niin lumittuneet, että olimme kuin lumipurku.
Lopuksi tähystelin talliin, jossa en kuitenkaan nähnyt mitään: kuulin vaan hevosien pimeässä mielihyvällä pureskelevan kauroja. Vihdoin viimeinkin menin ylös huoneeseeni, istuuduin akkunan ääreen ja katselin ulos talviseen kuutamoyöhön.
Sisareni varmaankin käy sääliksi uskollista hevostani Bogatiria, joka, niinkuin sisareni hyvin muistaa, on syntynyt Mainiemessä puolalaisesta rodusta; se ei viiteen päivään saanut kauroja kahta mittaa enempää ja vähän kuloutunutta ruohoa; suomalaisen ratsupalvelijani Tanelin rinnasta se pusersi monta syvää sydämen huokausta.
Ali Baba ei tuntenut päällikköä valepuvussa, vaikka hän oli ennen sekä nähnyt hänet että kuullut hänen puhuvan, ja sanoi: "Tervetultua talooni! Käy sisään!" Päällikkö ajoi muulit pihalle, ja kun öljyleilit olivat nostetut maahan, käski Ali Baba viedä muulit talliin ja antaa niille heiniä ja kauroja. Päällikön hän kutsui sisään taloonsa ja tarjosi hänelle illallista.
Päivän Sana
Muut Etsivät