United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koko matkan kotiin saakka kesti puhetta tästä samasta asiasta, uudelleen ja aina uudelleen. Ja naurun lähteet näyttivät olevan loppumattomat. Pihaan tultuaan ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan jäi hevosta riisuttaessa sitä taputtelemaan ja silittelemään. Anna kauroja varsalle, Olli!
Nyt vasta harakka hänet huomaa, kikahtaa, keikahuttaa purstoaan, hänen sydämensä hypähtää ilosta, ja hän laskeutuu alas puutarhan aidan seipääseen. Mies sitoo hevosensa koivuun, asettaa loimen selkään, kaataa kauroja vasuun, panee sen eteen ja korjaa kerran vielä lointa... Eiköhän tuo nyt ehkä pysyne?
Isännän riihestä oli näet kauroja kadonnut, jotka oli koottu puimahuoneen nurkkaan, ja isäntä oli pannut toimeen suuren etsimisen kaikkien alustalaistensa luona. »Minä en ole sinun kaurojasi varastanut», karjasin minä hänelle ja haukuinpa vielä kaikista entisistäkin, mutta se käski vaan polisin käydä sisälle, ja niin perhanat tulivat ja käänsivät kaikki nurin, aitassa heittivät muijan klänningit maahan, uuspeilit!
Pyhäpäiviksi oli kaikki käsityöt pantu syrjään. Syötettiin vain elukat ja valmistettiin ateriat. Isä ja pojat antoivat hevosille heiniä ja kauroja sekä toivat puita ja vettä. Siksi oli koko perheellä hyvä aika istua tuvassa ja puhella tahi oikeammin kuunnella Miinan puhetta, sillä hän kertoi työstään tehtaassa ja elämästään kaupungissa.
Hirnui aivan kuin ori, ajajalleen iloksi, joka oli yhtä innoissaan kotia tulosta. "Nyt, nyt, Puni, pitäisi joutua ... kylpy jättää, kylpy jättää. Kaisa siellä odottaa ja me niin pitkään oltiin. No Puni, kyllä kauroja on, ja kun päästään kotia, haetaan heti aitasta koko kappa kerrassaan... Kylpy jättää." Puni teki parastaan, aivan kuin olisi ymmärtänyt isäntänsä lupaaman palkinnon.
Tämän perästä meni hän tupaan ja toi sieltä kopassa kanan ja kukkopojan "että edes tietäisitte koska ylösnousun aika on," niinkuin hän sanoi. Kasper kantoi muutaman kapan ohria, kauroja ja perunoita siemeniksi keväällä. Nyt meni hän rannalla olevaan talaasen ja otti sieltä rysän ja verkon.
Mies ihastui tukaatista ja lupani sen. "Ei mikään ole sen helpompata," sanoi hän, "antakaa vain minun toimia, herra!" Minä jätin hänen, vein "Abdul'ini" talliin, annoin sille kauroja ja hiivein kyökkiin, saadakseni rahalla ja hyvillä sanoilla pullon viiniä ja leipää "Abdul'ille" ja vähän syömistä itsellenikin. Sain kaikki, mitä pyysin.
Väkeä ravittiin ja lukuisat muukalaiset palvelijat mässäilivät iloisesti linnan alakerroksissa, ja ainakin sata hevosta rouskutteli pilttuissaan kauroja purren ja varistellen niitä kukkuraksi täytetyistä seimistä maahan.
Rovastinkin suuta veti hymyyn hänen puhutellessaan Nellaa ja silittäessään sen kaunista otsaa. »Jo teillä on hyvät ja komeat hevoset. Kenellä toisella lieneekään tällaisia? Mutta eikö kuitenkin ole liikaa tuhlausta aivan joutilaita hevosia näin kesän aikana varsinkin pitää noin lihavina ja syöttää niin paljon kauroja? Kuulin säkillä kannettavan näille kauroja joka päivä.»
Sitten herra Heinrikki Sanoin lausui, suin puheli: "Pilttiseni, pienoiseni, Vantti vaaksan korkuhuinen, Ota leipä uunin päältä, Heitä penningit sijahan, Ota kellarist' olutta, Heitä penningit sijahan, Ota heiniä hevosen, Pane penningit sijahan, Katso kauroja lisäksi, Heitä penningit sijahan!"