Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Ja silloin lauma ilkiperkeleitä Mua ympäröi ja korvihini ulvoi Niin kauheasti, että niiden huutoon Heräsin vavisten, ja kauan jälkeen Viel' uskoin, että olin helvetissä; Niin kamalasti vaikutti se uni. BRAKENBURY. Ei ihme, prinssi, että kauhistuitte; Minäkin kauhistun, kun tuota kuulen. CLARENCE. Oi, Brakenbury!
Se silloin uhaten leimuaa kuin urhojen mieli jalo, mut punaiseksi se purskahtaa kuin surma ja kylien palo. Tuon tarinan eilen mä muistin, kun ma kalpahan katsoin kerta. Yhä tuota katson ja kauhistun: se ruskottaa kuin verta. Keväällä 1917. Mistäs saavut, myöhään saavut, poikani metsämies? Isänmaan illasta, erämaan aamusta, äitini lempeä-lies.
FUCHS. Minä kauhistun ja vapisen. KASPER. Tyyntykäät toki vähän, kuultuanne totuuden. Olemmepa siinä keskipaikassa, onnellisten ja kirottuen välillä, yhtä kaukana heistä molemmista. Tässä täytyy meidän oljentella kunnes tuomiomme aikojen lopussa ylitsemme langetetaan. Tässä seisomme seurassa monen muun, seurassa monen mahtavanki miehen. GILBERT. Minua miellyttää kysyä ja tutkistella.
"O, Sadok, jos mielestäsi voisit karkoittaa nämät uneksemiset ja että sinun silmäsi avaantuisi näkemään meidän kansamme todellista tilaa! Me olemme todellakin rikokselliset. Raskas syntivelka painaa Abrahamin jälkeläisiä. Sadok, minä kauhistun itsekin sanojani, mutta totuus on julkaistava.
"Minä olen luullut, ettei ole enää yhtään ihmistä, joka minua muistaisi ja joka ei minua kauhistuksella katselisi, sentähden minä kammoksun ja kauhistun kaikkia ihmisiä oi, woi! minä kauhistun omaa itseäni; woi minkälainen minä olen!" sanoi Asari. "Sinä olet ollut aiwan wäärässä, kun olet luullut minunkin kammoksuneen sinua; sama entinen ystäwyys sinua kohtaan on tänäkin päiwänä sydämessäni.
Sana Canzio, Canzio ja taasen sana Canzio nyt kuuluu kaikkiaalta, kuuluu läheltä, kuuluu mittaamattomien matkojen päästä, kaikuu korvissani huumaten kuin Niagaran koski. Mutta mistä tämä ääni, tämä loppumaton pauhu? Maasta, jonka synkeätä, jylhää rantaa ja ankaria ikivuoria, joita ajan hammas ei syö, mä katselen ja kauhistun, koska muistan, ettei löydy siellä toista rantaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät