United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta sen jälkeen tuli aluksen isäntä luokseni ja kysyi: Eikö sinulla ole nälkä? Tähän vastasin sekä myöntäen että kieltäen, sillä nälkä minun oli, vaan en tahtonut myöntyä syömään heidän ruokaansa. Luulin taas menettäväni sen edestä kolme lusikkaa ja rupesin katumaan, ett'en ollut ottanut evästä pussiin kotoa lähteissäni.
Ohoh, siinä petyt; minä olen kulkenut sillä kymmenen peninkulmaa vähemmässä kuin puolessatoista tunnissa, eikä siitä näkynyt enempää kuin jos se olisi juossut kertaalleen ympäri Saint-Sulpice'n torin. Vai niin, mutta melkeinpä saat minun katumaan. Katumaan? Niin, minä olen sen menettänyt. Kuinka niin?
"Niinhän tässä sanotaan, että Jumala on armosta rikas ja hidas vihaan sille joka vikansa tuntee ja rientää katumaan", selitteli Helmi lapsellisessa viattomuudessaan. "Kyllähän siinä niin sanotaan, mutta lieneekö sitä minulle sanottu", sanoi kapteeni. "Se on sanottu kaikille ihmisille ja niin sedällekin. Jumalan sanaan pitää meidän turvamme panna ja tämähän on Jumalan sanaa", vakuutti Helmi.
Nyt en tahdo enää teistä tietää mitään!" Tämän sanottuaan meni tyttö matkoihinsa huolimatta äitinsä kyyneleistä. Hän luuli äidin ilmoittaneen julmalle isälle, että hän oli rahaa kotiin tuonut. Parempi aika näytti kuitenkin koittavan, kun Jakobson, nähtyänsä mitä oli pojalleen tehnyt, rupesi katumaan ja päätti olla vasta viinan tippaa maistamatta.
"Minä ajattelin," jatkoi nuorukainen nöyrästi, "että jos sinä antaisit asunnon..." "Ohoh! nyt tuli asia ilmi! Niin, olisihan tuo vallan oikein että sinä saisit taloni!" "Minä panisin työni lisään, sinä et milloinkaan tulisi sitä katumaan!" sanoi nuorukainen hartaasti. "No, sen työn, mikä minulla on, jaksan itse tehdä," vastasi Olina ja ajoi porsasta eteenpäin näyttääksensä kykyänsä.
Ja tämäkin lause, kaiken heidän muun puheensa keskellä kaikui ihmisten korviin aivan niinkuin se olisi ollut jokin uutinen. Ihmiset katsahtivat ympärilleen, muistelivat entisyyttään, ja rupesivat yhtäkkiä katumaan joitakin syntejänsä, joista he eivät ennen tienneet mitään. Mutta ei siinä kyllä. Tämä oli vaan ensi askel heillä.
Mutta niin ei saa tapahtua! Oi, kuinka iloinen, kuinka iloinen olisin, jos saisin ihmiset kuulemaan parempaa tässä inhoittavassa sekasorrossa. Niin, eikö totta? Siinä sinulla on suuri ja jalo tehtävä, jonka hyväksi voit elää! *Rosmer*. Ajatteles, jos minä voisin herättää heidät itsetuntoon. Saada heidät häpeämään omaa itseänsä ja katumaan.
En kauan miettinyt, ja siinä näet syyn, miksi höyryvene jätti minun tänne nähtesi. Rakas Fabianini, vastasin minä, luulenpa, ettet sinä eikä kapteini Corsican tule katumaan päätöstänne. Matka Atlantin yli ei voi olla kuin mitä miellyttävin, vaikka ei merimiehiä oltaisikaan. Se täytyy saada nähdä. Mutta puhukaamme sinusta.
Sen kuultuaan rupesi isäntä katumaan ajatustansa vieraan kelpomiehisyydestä. Mutta kun oli syöty ja tovi tupakoitu, nouti vieras reestään otetuista eväsvaroistansa pullon, jota hän kutsui "konjakkipotelliksi!"
Katumaan eteläisellä puolella Mantereenvuoren takana asui myöskin mies: kova, ankara Kammo. Vaan hänen asuntoansa ei kukaan uskaltanut lähestyä, sillä hänellä oli suuri joukko kamaloita palvelijoita, jotka pitkät keihäät kädessä olivat varjelemassa hänen kotoansa, eikä kukaan tietänyt, mistä hän oli tullut; hän oli muukalainen.