Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Joka seisoo, katsokoon ettei hän lankea." Aina samaa sappea. Tämä tapahtui evankeliumi-virttä veisattaessa siis aivan samaan aikaan, milloin provasti oli äkeissään tuosta välisaarnaajan uuden-aikaisesta puskemisesta messupukua vastaan. Suuret ja pienet ihmistunteet sattuvat siis yhteen ja juuri silloin kuin kaikkein Korkeinta pitäisi ylistettämän kirkossa.
Niin, totisesti, hän on perin hyvä mies! Sellaista en tapaa toista. Se täytyy tulla sanotuksi! No? Herra varusmestari Mitä nyt sitten, neitokainen? Katsahtakoon hän minuun, herra varusmestari En vielä saata; en tiedä, mikä silmiini on tullut. Katsokoon hän minua toki! Pelkäänpä, että olen katsonut häntä jo liiaksikin, neitokainen! No, nythän jo näen hänet! Mikä on hätänä?
Armollinen herra katsokoon ikkunasta länteen päin: siinä on sievä maapalanen, neljä manttaalia vanhan maakirjan mukaan, ja maata, joka sen vertaisesti pystyisi täysipainoista ruista kasvamaan, saa teidän armonne hakea kautta koko Suomenmaan.
Työhön kaikin voimin; sillä tämä elämä maksaa tämän vaivan, ja ihmiskunta, näemme, ei olekkaan tuota pahempi vekkuli; ei, vaan onpa, luulen minä, maailma meille niin kuin maailmalle me; ja hän, joka »alati vääryyttä kärsii», hän katsokoon kuinka on laita omassa povessansa.
Hänen elämänsä ura vieköön hänet sitten maalle tai merelle; siitä huolimatta katsokoon minuun kuin ainakin ystävään, joka ei mitään uhrausta hänen tähtensä pidä liian suurena. Ja nyt hyvää yötä!" Charlysta ja minusta oli tullut hartaat ystävät, ja yhdessä menimme levolle hänen huoneesensa. Paljon puhelimme yhtä ja toista myöhään yöhön, kunnes vihdoin unen helmoihin vaivuimme väsyneinä.
Katsokoon hän tarkoin eteensä: se kulta ei ole muuta kuin lakastuneita lehtiä. Kapteeni näytti alakuloiselta, kaivoi povitaskustaan nahkakukkaron ja pudisti sen sisällön pöydälle. Sieltä ei tullut lakastuneita lehtiä, sieltä tuli kirkkaita Hollannin tukaatteja, ja hän huusi riemuiten: Miksi näitä sanotte? Minä sanon niitä syntirahoiksi, vastasi Larsson kylmästi.
Vaan kun sinä kerran sanoit, että mitä me turhaa liiaksi lapsestamme huolta pidämme katsokoon hän muka itse eteensä suureksi tultuaan, niin tahdonpa nyt kysyä: mitä pitäisit vanhemmastasi, jos olisivat kaikkensa hävittäneet ja sinut puille paljaille jättäneet? Kunnioittaisitko heidän muistoaan, kuten nyt teet?" "Elä haasta tuommoisesta, mitä joskus ilman ajattelematta olen puhellut.
Päivän Sana
Muut Etsivät