Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Luonnollisesti se on jonkunverran kiusallista. Mutta mitä te vaaditte minua nyt tekemään? Tjah, sen saa herra tohtori itse sanoa.... Mitä on tehtävä? Sitävarten minä olen täällä. Sotaherra heittäytyi selkäkenoon nojatuoliinsa vastausta odottaen ja paljosta puhumisestaan vahvasti lääpästyneenä. Kaikesta päättäen hän katsoi nyt jo tehneensä enemmän kuin kylliksi oman tehtävänsä.
Koska Paavo huomasi, ettei hän niin pian voinut vetää perässään vastahakoista vihollista, nosti hän väkevällä kädellä hänet ylös maasta, katsoi häntä terävästi silmiin ja sanoi: "Kentiesi vielä kerran satumme yhteen, herra! Silloin et ole kouristani pääsevä". Niin sanoen heitti hän hänet polulta erääsen kuoppaan muutamien pensasten väliin ja kiirehti pois.
Hän näki, miten kaikki veri katosi nuoren tytön poskilta, mutta tämä ei vastannut sanaakaan. Laski vaan kätensä astialle, aikoen nostaa sen ja poistua sen kanssa. "Aiotteko todellakin taasen mennä tuonne?" Hän osoitti metsänvartian huonetta. "Eikö siis tuo kauhea melu ensinkään teitä peloita?" Puoleksi poiskääntyneenä katsoi tyttö puoleksi ummitetuin silmin toiseen.
Erkki keskeytti puheensa ja katsoi Eeviin, joka makasi silmät puoliummessa aivan kuin uneen vaipumaisillaan. Nyt hän avasi silmänsä ja nyykäytti päätään. »Jatka vaan!» Ja Erkki jatkoi: »Sydäntäni lämmittää ajatus saada tehdä työtä kotipuolessa. Toivoen tahtoisin siellä hyvää siementä kylvää, toivoen viimeiseen saakka kansani keskuudessa työskennellä.
Hänen oman mielensä mustuus oli sitä ennen himmentänyt, mutta nyt Herra oli hänen sielunsa valaissut. Ja äskeinen raudanraskas paino tuntui vähitellen kevenevän, ja vanhan saarnamiehen silmään tuli kirkas ilme, kun hän nosti päänsä ja katsoi aamunsarastusta. "Herra! Herra! Kaukana, kovin kaukana olen Sinun oikealta tieltäsi vaeltanut!" huokasi hän.
Georg kääntyi toivotonna poispäin, salataksensa kyyneleitään, jotka kuumina vierivät hänen poskilleen. Mutta äiti, järkähtämättömässä luottamuksessa jumalalliseen kaitselmukseen, katsoi hiljaa korkeutta kohti ja sanoi: "Niinkuin Jumala ohjaa, niin on hyvä. Toivoni hänen isälliseen apuunsa ei horju; hän on meitä auttava!"
Tässä nyt yht'äkkiä tämä mies, jota aikoinaan oli niin paljon muistellut, vaan jonka luuli jo kadonneeksi! Viion leski katsoi häntä pitkään silmästä silmään. Tuira oli ollut kajuttapoikana samassa laivassa sillä retkellä, jolla Viio hukkui, ja hän ensimäisenä saattoi tämän murhesanoman Viion leskelle.
Tänäänkään se ei onnistunut; hän katsoi olevansa pakotettu laskemaan satamaan puolen penikulman päähän joesta. Kun hän oli kiinnittänyt laivat, hän astui veneeseensä ja meni ensiksi joen erääseen haaraan, joka ei kuitenkaan ollut joen varsinainen suu. Hänen aikomuksensa oli käydä kylässä, jossa hänen lähettämänsä miehet jo toissapäivänä olivat käyneet.
"Sinä olet syynä siihen. Minä olen sinulle elatuksen ja vaatteet antanut, ja nyt sinä ajat poikani talosta... He tappavat itsensä kumpikin, minä tunnen rotua, niin minä olisin tehnyt nuorena ollessani..." Tyttö seisoi vielä nurkassa ja katsoi uhkamielisesti suoraan eteensä, sillä uhkamielinen hän oli tällä hetkellä.
Hän pani lautasen pois, vaipui tuolin reunalle ja alkoi kuivata silmiään ja pureskella huuliaan, jotka värähtelivät omituisella tavalla hänen taistellessaan itkua vastaan. »Knut tarkoittaa » alkoi Holt ja katsoi levottomasti poikaan, joka samassa puuttui iloisesti puheeseen: » että meidän tänä iltana pitää juoda lasi viiniä yhdessä, meidän kolmen.» »Aivan niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät