Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Hän pyörähti kiukkuisesti takaisin ja paiskasi oven kiinni jälkeensä. Katsohan tuota ... vaan elkää olko millännekään, kun en minäkään ole. Se on nyt minun ristini tuo. Mutta taitaapa olla parasta, että vieraskin pääsee levolle. Kari oli käynyt alakuloiseksi, vaikka koetti sitä peittää. Sanomattoman säälin tunne valtasi Anteron mielen hänen mentyään.
Tarkan selon antoi hän siitä, minkä sorttisen kellon hän tällä mukurallaan oli vaihtanut ja keltä vaihtanut, paljonko välejä antanut, minkä sitten vaihtanut sillä, minkä taas tällä, keltä, paljonko välejä antanut tai saanut, kaikki tarkoin aina nykyiseen silinteriinsä. »Ja tämä on pätevä ja tarkka», virkkoi Kusti lopulta. »Katsohan tuonne selälle», osotti Jussi. »No, nyt on ihme!
Katsohan, minkä keksi ... voi viisasta miestä, voi tietäjää mainiota ... otapas vastaan kuin parasta vierasta, ettei kukaan aikeitasi aavista ... panetapas ovet kiinni ... ja sitten lumoo vanhaan saunaan, sikeään uneen nukuttaa ... sitten polttaa kuin hiiret kasken lahokantoon ... ei kukaan aavista täällä olleenkaan. »Kun ovat porona, vie luut avantoon!» ja nostaa vielä tuiskun jälkiä peittämään...
Katsohan: niinkuin ei ole autuaaksi tullakseen väliä sillä, mitä uskoo, kunhan uskoo, eikä edes sillä, onko olemassakaan se, johon uskoo, niin ei ole myöskään väliä sillä, ketä rakastaa ja miten rakastaa, kunhan vain rakastaa. Ei rukoileva lakkaa, vaikkei jumala rukoukseen vastaakaan, rukoilee vain sitä hartaammin. Ei rakkauden tarvitse siihen raueta, ettei saa vastarakkautta.
Katsohan, mitä Paula lähetti sinulle, sanoi Liisa, istuutuen hänen viereensä. Nämä komeat päärynät lähetti Betti täti hänelle, lohdutukseksi tuon vastenmielisen vankeuden aikana, johon tohtori pakotti hänet hellittämättömän katarrin tähden, ja nyt tahtoo hän vuorostaan lahjoittaa niistä osan isälle. Minä kuorin heti sinulle yhden!
Se nyt ei ole minulle kumma eikä mikään, vastasi Pekka kehuen; katsohan tuonne, etkö jo näe tulien kiiluvan Hämeenlinnasta? Toveri siristi silmiään epävarmana siitä, puhuiko pohjalainen totta vai leikkiä, sillä toinen saattoi tapahtua yhtä hyvin kuin toinenkin.
Kaikki oli oikein talonpojan tapaan, mutta katsohan, tuolla ullakolla oli pieni kammari varustettu Ingan puoleksi hienomman makuaistin mukaan. "Oletko nyt tyytyväinen ja pysytkö tyytyväisenä, Inka?" kysyi Olli ja syleili iloista vaimoansa. "Olen, olen; minä olen ja pysyn tyytyväisenä sinun kanssasi ja tuvan suhteen nyt ja koko elinaikani."
Tien ensimäisessä mutkassa kääntyi hän katsomaan taakseen, ja kun hän näki jälkijoukkonsa enemmän kuin kolmensadan metrin etäisyydessä, huudahti hän ihmetellen: "Mutta katsohan, Frédéric, mikä ääretön joukko meitä on! Paljon tilaa tarvitsemme me! Ja se suurenee yhä, eikä koko kenttäkään sitten enään meille riitä!"
Lapset kirmaisevat ulos, kaataen toisiaan mennessään ja ehtivät ennen minua tallin ovelle, sillä varvas on vielä hellä. Sen oven alipuoli on kiinni, yläpuoli on auki. Siitä kurkottaen näen pilttuun nurkassa haavanoksia. "Menehän lähemmä." Menen lähemmä, mutta en näe vielä mitään. "Katsohan tarkemmin." Pieni pupu kyyröttää nurkassa, korvat supussa selän päällä. Riemuhuuto!
Näen kyllä sinut, hulivili! KAARLO. Tuitui! RIITTA. No, Yrjö, astu esiin piilostasi! Joudu, joudu! Oma Riittakultasihan sinua odottaa. Joudu, Aksel! Muuten pilaat kaikkityyni. Sinähän se oletkin, armas Riittaseni! RIITTA. Huu! Ethän sinä olekaan sinä! AKSEL. Mitä! Enkö minä ole minä? Kuka muu sitten voisin olla? Katsohan toki tarkemmin! RIITTA. Et, et! Huu! AKSEL. Miksi tahdot mennä pois?
Päivän Sana
Muut Etsivät