Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Hän otti esille rannerenkaan puolikkaan, jota hän kantoi nauhassa rinnallaan. "En ole koskaan käsittänyt sen arvoituksellista kirjoitusta: "'Baltille Haukalle Hädässä Ystävälle " "Niin, sinulta puuttui toinen puolikas, Adalgot", vastasi paimentyttö ottaen poveltaan toisen kappaleen. "Katso, tässä ovat sanat: " amali, kotka, ja kuolemassa ystävä."
Katso vaan", lisäsi hän usein, edessään olevaa tietämätöntä myttyä puhutellen, "katso vaan, nupukka, että tuotat meille kunniaa!"
"Milloinka se aika tulee?" kuiskasi hän. "Tuhannenko vuoden perästä?" Ja vieras vastasi: "Tuhat vuotta ei ole sen enempää kuin meidän eilispäiväinen matkamme tai tämän öinen valvomisemme, joka nyt jo lähenee loppuaan. Katso vuoria, joilla me nyt seisomme. Aika on ollut uusi ja aika on muuttunut vanhaksi sen jälkeen, kun ne tähän asetettiin.
"Oli kerran kuningas ja kuningatar, jotka olivat hyvin onnettomat sentähden ettei heillä ollut perillistä, joka olisi kruunun perinyt; ja he rukoilivat Jumalalta sellaista; ja katso, eräänä kauniina kesä-aamuna näki kuningatar, herätessänsä, kehdon vuoteensa vieressä ja kehdossa makasi kaunis nukkuva lapsukainen. Oli suuri juhlapäivä yli koko valtakunnan!
»Mitä sinä siellä näet?» kysyi kerran äiti uteliaana paneutuessaan hänen viereensä lattialle. »Katso, äiti. Kirsti on aivan kuin ajattelisi jotakin hyvin hauskaa. Eikö ole?» sanoi Laura. »Niin on.» »Mitähän se ajattelee?» »En tiedä, kultaseni.» »Minun niin haluttaisi tietää, mitä se ajattelee. Koeta sinä, äiti, sanoa.» »Rakas kultaseni, ei äiti osaa sanoa.»
Käy, katso, Roomas nää, mi yksin itkee nyt leskenä ja yötä päivää huutaa: 'Mun keisarini, miks et luonain ole? Käy, katso kansaas, sovussansa sorjaa! Ja jos ei liikkeelle sua sääli saane, sa tule mainettasi häpeämään! Lupa jos kysyä on mulla, Luoja, mi edestämme ristinpuulla kuolit, pois ootko kääntänyt vanhurskaat silmäs?
Katso, mies on Herralla valmiina, väkevä ja voimallinen; niinkuin raesade, murskaava myrsky, rajuilma valtavine tulvavesinensä, hän kourallansa kaataa kaikki maahan! Jalkoihin tallataan Efraimin juopuneiden komeat kruunut ja sen loistavan kaunisteen kuihtuva kukka, joka on viljavan laakson kukkulalla.
Minä hangelle lankean polvillein, minä armahan syliini suljen. Ja katso! Kun nousen, on muuttunut maa ja kukkien yli ma kuljen. YST
"Sun kellokkaasi on nuppa, vaan katso mun kellokkaallani on sarvet". Näin sanoen poika pisti kaksi hakoneulaa kellokkaalleen sarviksi. "Onpa mullaki sarvet", sanoi tytär eli oikeammin sanoen, huusi ja pisti, hänki, hakoneulat kellokkaan kävyn etupuoleen. "Eipähän ole", huusi poika ja riisti sarvet tytön kävystä pois.
Ja katso! Pojan sydäntä särkevä valitus voi vielä kerran palauttaa kuolevan äidin hengen maalliseen verhoonsa: äidin kuoleman kanssa kamppaileva sydän alkoi jälleen tykyttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät