United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun everstiluutnantti Stålsköld'in, kerrotulla tavalla puheltuaan sen kanssa, jota hänen sydämensä, kaikista ponnistuksista huolimatta, ei lakannut lempimästä, piti menemän viereiseen huoneesen, kohtasi hän ovessa erään henkilön, jonka nähdessään hän pysähtyi. Tuossa on hän, mietti Stålsköld, sama älykäs katsanto, samat pontevat kasvonjuonteet!
Toisenlainen katsanto loisti hänen silmissään. Fabiani seisoi vavahdellen, äänettömänä ja avosylin hänen edessänsä. Fabiani! Fabiani! huudahti Elleni vihdoin.
Nämät raivokkaat sanat ja Tommin vielä raivokkaampi katsanto häntä pelästyttivät, mutta huolimatta sisällisestä tuskastaan, tunsi hän innokkaan halun pelastaa nuoruutensa rakastettua. Hänen mieleensä juohtui, mitä Katri oli Tommista kertonut ja paljon muutakin, jota hänestä oli puhuttu.
Muhkeita aluksia saapui satamaan ja purjelaivat kulkivat liehuvin lipuin ohi ja tervehdyslaukaus höyrylaivoista synnytti usein kaikua kukkuloissa. Sellaisissa tapauksissa nähtiin säännöllisesti nuot miettivät kasvot entinen, entinen nöyrä kajastus, mutta selvempi odottava katsanto silmissä, höyrylaivan lastatulla kannella, kun se laski maalle elävän kuormansa.
Ah, hän ei tunne Königsmarkeja. Hänen täytyy nähdä minut, hänen täytyy kuulla minua, tahtokoon tai ei. Ja siinä, kreivi Bertelsköld, pitää teidän olla minulle apuna. Minunko, armas kreivitär? Taas tuo samainen katsanto, mon aimable cousin, aivan niinkuin pyytäisin teitä rikokseen! Mitä siis minusta luulette?
Vieläpä säteili muutaman ohikäyvän otsalta niin ankara loiste, että sian katsanto siitä hämmästyen ammahti takaisin; ja kovin se oli vihoissaan Jumalalle, joka ei myös häntä ollut ihmiseksi luonut. Koska se viimein oli kylliksi nupisnut ja närisnyt, oikaisi se koipensa, ummisti pienet kyynysilmänsä ja nukkui.
Pompejon pylvästössä nyt he varmaan Mua vartovat; näät, tässä hirmu-yössä Ei kadull' ykskään ihmissielu liiku; Ja luonnonkin on katsanto ja muoto Sen työn näköinen, jota toimitamme, Verinen, tulinen ja julman julma. CASCA. Vait hetki! Tänne joku kiireell' astuu. CASSIUS. Niin, Cinna; hänen tunnen käynnistään. Hän ystäv' on. CINNA. Sua etsin. Kuka tuo? Metellus Cimber?
Ja tässä istumme nyt, tapettuina kaikki. Mitäs tehdään, veljeni? KASPER. Jaa, tässä ollaan, kaukana heimostamme ja armaista ystävistä. Oi minun entinen elämäni! GILBERT. Mikä ollee tuo tähti lounaassa tuolla, jota kohden sieluni katsanto niin kernaasti kiitää? KASPER. Se on Maa, veljeni, se on se kurja maamme. GILBERT. Mutta se on pyrstötähti tulisella hännällä.
"Eräänä pyhänä olin kirkossa, siellä istui Anna-Liisakin; hänen poskensa olivat käyneet kalpeata kalpeammaksi, ihonsa oli aivan läpihohtava, ja silmät niin, semmoisia en ole ennen enkä sittemmin nähnyt. Hän katsahti minuun kerran, vain ainoan kerran, mutta sitä katsetta en unohda, se oli puhtaan omantunnon katsanto, ja siinä kaikki hänen kärsimyksensä kuvattuna.
Hänen äskettäin niin kova ja vihainen katsanto muuttui sitte äkisti; hän hymyili leppeästi, suopeasti ja sanoi: "Kas se oli yksi keino, jota kyttä käyttää. En tiedä, onko toinen temppu yhtä varma". Sen sanottuaan, laski alamittainen pyssynsä maahan, tempasi herran käden kämmeniensä väliin ja virkkoi ystävällisellä, rukoilevalla äänellä: "Rakas herra kyttä!