Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Mutta tohtori Martti seisoi siinä yhtä äänetönnä ja liikkumatonna tuijottaen, läpitunkevia silmiään pois kääntämättä, erääseen ympyrän kehän kohtaan, josta varjot alinomaa uudestaan tulivat savun seasta näkyviin. Sillä kohdalla paloi suitsutusastia sammuvalla liekillä, ja Paul luuli huomaavansa, että mestarin katsanto osoitti pelkoa, jota hän turhaan koki salata. Mitä se merkitsi?
Sen käynti oli niin sievä, että jo oli joutunut ikkunan ohitse ennen kuin ukot hänen huomasivat. Mutta samassa pisti hovineuvos päänsä ikkunasta huudahtaen: "kuulkaapa, mamselli." Tyttö katsahti taaksensa ja suloisista kasvoista näkyi kysyvä ja ihmettelevä katsanto.
Minä luulen, ettei koskaan ole löytynyt ketään, jolla oli semmoinen järkähtämätön katsanto, kuin hänellä, kun hän tahtoi. Puheen-alaisessa tilassa olisi hänen kasvojansa sopinut verrata akkunattomaan muuriin, siihen vähäiseen valoon katsoen, joka niistä levisi hänen ajatuksiinsa, siksi kuin hän tavallisella äkillisyydellään keskeytti äänettömyyden. "No, Wickfield!" lausui tätini; ja Mr.
Hän jo otti hattunsa tahtoen mennä ulos, mutta äitin katsanto pidätti hänen. Tämän katsannon huomasi hovineuvos ja itse rakkaudessansa luuli hän tytön ujouden syntyneen siitä suuresta kunniasta, jonka hän teki köyhille sukulaisiansa käyden heitä katsomassa ja siitä kohteliaisuudesta, minkä osotti niin köyhälle tytölle.
Jota lähemmäksi tyttö tuli, sitä taajemmin tykytti hänen sydämensä. Melkein rukoileva katsanto silmissään katsoi hän avonaista ovea kohti ja toivoi vielä viime hetkelläkin jonkun väliin tulevan esteen auttavan häntä ei mistään hinnasta maailmassa ojentaisi hän itse siihen suuntaan sormensa päätäkään.
Se on hän! Voi, jospa olisi! Tule meille tanssimaan! Kenen kanssa tanssimaan? Meillä vanha akka on, Vanha akka hampaaton. Enpä tanssi, enkä taida, Enkä huoli, enkä voi, Vilu käsi, vilu jalka. Vilu kaikki katsanto. Tule meille tanssimaan! Kenen kanssa tanssimaan?
Lempeä tosin oli tämä katsanto, mutta vakava ja ylevyyttä täynnä, ja terävästi säteilevä niinkuin päivänpaiste, peilin heleästä pinnasta välähtäessä. »Sakeus», hän sanoi, »astu alas, sillä tänäpänä tahdon vierailla sun huoneessasi». Kernaasti, vaikka kovin hämmästyen, minä riensin alas; iloisena hän seurasi minua ja astui huoneeseni; minun, publikanin huoneeseen! Mikä kunnia! JOAS. Kunnia?
Riutuva katsanto osoitti että hänen sielunsa havaitsi niinkuin jonkun kangastuksen tuntemattoman kaukaisuuden someudesta.
LEA. Enhän usko onneani, ja tiedän sen varmaksi kuitenkin. Mikä suloisuus, mikä huimaava tuoksu pyhien lehtimaja-juhlasta! ARAM. Sydämiemme juhla! SAKEUS. Aram, tämä neito sun ansaitsee ja sinä myöskin hänen, vaikka katoaakin sinun sielusi katsanto maan mustahan multaan. ARAM. Maan multaan? Väärin luultu, vallan väärin!
Katrin katsanto oli käynyt yhä levottomammaksi, ja kun hän näillä sanoilla keskeytti Annan haaveksivan puheen, tarttui hän samalla läheisellä pöydällä olevaan kelloon. Mutta hänen hoidettavansa esti häntä sitä liikuttamasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät