Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Minä huusin ovea kohden, josta valkea lähetti hauskaa valoansa syysillan pimeyteen: "Kunpa et vaan Katriina parka katuisi tätä kerran". Hänen puolestansa huusi Leena vastaukseksi: "joka uhkaukseen kuolee, se sontaläjään haudataan". Ja niin minä lähdin. Tuntui tuolla sydän-alan paikoilla niinkuin tervaan kastetun sammakon matelemista. Ylös puiden latvoihin katseli Matti.
Kohta kirkkopihan aitauksella häntä tuttava tervehti: se oli voutitalokkaan Katriina, joka siinä seisoi erään pulskan pojan vieressä, vaatteista päättäen se oli joku talollisen poika naapurilaksosta; ja Katriina punehtui, kun Lents katsoi tuijotti häneen ja meni menoaan. Vähän edempänä tervehti Lents kohteliaasti, nostaen hattuansa.
Sitten sanoi Maria, ikäänkuin uskoen jotain salaisuutta: »Katriina, raamatussa ei seiso mitään vihkimisestä.» »Jumala sinua varjelkoon, Maria, kuka on sinulle semmoisia uskotellut?» »Gil on minulle senkin sanonut.» »Voi, kuinka sinä saatoitkin antaa uskotella itseäsi!» »Minä kysyin papilta.» »No? Mitä hän sanoi?» Hän vaan sanoi: »Minä tahdon rukoilla sinun paatuneen sielusi edestä.»
Hän näkee, että Holt alkaa vavista, ja tahtoo heretä lukemasta; mutta hän huutaa vimmastuneena: »Lue!» Katriina jatkaa, mutta kuin tuskat karttuvat ja hän kuulee hänen hampaittensa kalisevan, heittäytyy hän maahan sängyn viereen ja rukoilee: »Salli minun hakea pappi! Laupias Jumala, älä pane vastaan, vaan anna hänen tulla sisään.» »Vain onko hän siellä ulkona? Sainpaan minä taas sinut kiinni!»
Kuin he olivat menneet, Holt hieroi käsiään: »Sinä voit olla varma, etteivät he minun kauttani tule mitään kärsimään mutta näethän, on niitä sentään niitäkin, jotka luottavat minuun.» He alkoivat tuumia tehdä ja olivat niin innoissaaan, etteivät edes huomanneet, että Katriina oli tullut sisään. Hän kysyi, mihin hän kattaisi pöydän asuinhuoneessahan kaikki oli hävitetty. »Mitä sinä arvelet Knut?
»Järjestänkö minä huoneen?» Katriina kysyi Knutilta hiljaa, mutta toinen oli kuullut sen. »Ei, ei, ei», hän huusi, »minä en tahdo olla yksin vanha mies väjyy minua. Minä tahdon olla sinun luonasi, minä tahdon maata täällä, lattialla tai missä tahansa, mutta yksinäni minä en tahdo olla.» Kesti kauvan, ennenkuin Knut sai hänet rauhoittumaan.
Voutitalokkaan Katriina avasi tuvan oven ja käski säädyllisesti Lentsiä menemään edellä. Tuvassa oli lämmin ja suloinen olla. Katriinan oli oikein hyvin mieleen, kun Lents teeskentelemättä sanoi ei ajatelleensa eikä tietäneensä, että Katriinan täällä asuttiin. Hänestä oli hauskaa, että hän sattumalta oli tänne tullut.
Sentähden vastasinkin ynseästi: "menen sinne mihin tie vie". Hän sanoi: "vai niin, menetkös minun henttuni tykö, sano sitten terveisiä paljon." Mieleni oli pahaa aavistusta täynnä; menin sentään määrän päähän. Astuin pirttiin; siellä Leena kehräsi ja Katriina istui kangaspuissa. Sanottuani hyvää ehtoota, istuin käskemättä pesän eteen valkean ääreen.
Sinullahan on oikeus valita seurustelupiirisi yhtä hyvin kuin minullakin. Yksi seikka vaan: minä en tahdo kuulua perheeseen tee se hänelle selväksi.» »Minä vakuutan sinulle todellakin», alkoi Holt taas, mutta Knut keskeytti hänet. »Puhukaamme jostain muusta», hän sanoi. »Sanopas » Kahvi tuotiin, mutta sen toi toinen palvelija. Katriina ei enää näyttäytynyt.
Oikein ihmeekseen Lents katseli tuota muhkeata perheen emäntää, joka oli niin nopsa auttamaan ja osasi niin hyvin ja paikalleen puhua. Vielä Lentsin täytyi juoda kahviakin, ei mikään muu auttanut, ja pian Katriina sen saikin keitetyksi. Lentsin juodessa Katriina muiden muistojensa ohella sanoi: "On Maisukin käynyt meillä monesti, ja me olemme yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin".
Päivän Sana
Muut Etsivät