Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Katriina kurotti kätensä Lentsille, ikäänkuin saadaksensa sanansa takasin kouraan. Lents kätteli Katriinaa ja vakuutti, ettei hän lainkaan ollut pahoillaan, päin vastoin hyvillään ja sydämmestänsä kiitollinen. Molempien kädet vapisivat.
Lentsin kasvot kävivät tulipunaisiksi, ja Katriina huusi: "Oi minua vaivaista lasta, kuinka tyhmä minä olenkaan!
Katriinan kamarissa he tapasivat kaikki piiat kauhusta kokoon hykertyneenä. Katriina itse istui vavisten ja luki virsikirjaa. Kuin Knut ja Pietari tulivat sisään, hypähti hän ylös ilosta huutaen. »No, Jumalan kiitos, että te tulitte!» »Missä isä on?» Knut kysyi. »Konttorissa.» He tapasivat Holtin kävelemässä levottomasti edestakaisin.
Niin, jos kaikki voisi tulla olemattomaksi minun tahtomalla ei, Katriina, minä luulen, ett'en minä tahtois.» Katriina ei raaskinut tehdä toista surullisemmaksi, kuin hän jo oli, mutta hän rukoili hiljaisuudessa Jumalaa valistamaan häntä. Maria hypähti ylös lapselle tuli kohtaus.
Hän ei voinut eroittaa, mitä he sanoivat; hän kuuli vaan vieraan huokailevan ja itkevän, huutavan, rukoilevan ja uhkaavan. Kerran hän taputteli käsiään ja nauroi. Katriina tuli takaisin ja Holt hiipi porraskäytävään. Ovi oli selki selällään; kylmä viima puhalsi sisään. Hän odotti alhaalla, kunnes kaikki oli hiljaa ylhäällä. Hän aikoi juuri mennä takaisin ylös, kuin joku astui alas portaita.
Kun kiittäen sanoimme jäähyväiset Himmeliinille, sanoi hän Matille: Kyllä saa olla tämä vihoviimeinen tällainen kokous; olen ollut matkareisulla ihan helvettiin! Soisi Jumala, että pääsisin pahan pauloist'! Apuu meille ylhäält' anna, huokasi Matti. Hyvästi nyt vaan ja kiitoksia paljo! Hyvästi, hyvästi, ja kiitoksia vaan! Porstuassa oli Katriina.
Emmekö syö täällä ylhäällä?» Knut nyökäytti päätään ja Katriina katosi. »Isä», Kuut alkoi vähän hämillään, kuin hän oli mennyt; »älä pane pahaksesi; mutta minun tekisi mieli jotain sanoa: Miksi sinä et mene naimisiin Katriinan kanssa?» Holt kävi tulipunaiseksi. »Ei, Knut, minä vakuutan sinulle kunniani kautta hän on todellakin kunnon ihminen.» »Juuri sen minäkin olen huomannut.
Sinä kävelet kerjuhaussa, sanoi hän itsekseen surumielisesti naurahtaen. Katriinan sanat kajahteli tiellä hänen korvissaan. Samalla lailla kuin Katriina varmaan moni muukin häntä surkutteli. Se häntä suretti, mutta surutunteensa hän koki poistaa, ja syytti itseään siitä ettei hän ollut miehekkäämpi.
Katriina jäi ensin seisomaan jäykkänä kuin kanki, lautanen kädessä ja kävi ensin hyvin kalpeaksi, sitten niin punaiseksi, kuin ainoastaan hyvin naivit ja hyvin verevät ihmiset saattavat tulla. Hän katsoi ensin peljästyneenä Knutiin, sitten Holtiin. Knut oli sanonut »sinä» ja pyytänyt häntä syömään heidän kanssaan, ja nyt nyykäytti Holt puoleksi hämillään hänelle.
»En, Maria, minä en tahtonut minä en uskaltanut sieluni autuuden tähden.» Toisen katseessa mahtoi olla vähän epäilystä; sillä kohta sen jälkeen Katriina jatkoi: »Niin, sinä katsot minua. Niin tekevät kaikki. Mutta Jumala on minun todistajani, minä olen vapaa.» »Mutta ettekö te ole kihloissa?» »Olemme.» »Miksi te ette mene naimisiin?» »On olemassa este; mutta minä en uskalla puhua siitä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät