Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Lents meni sisään ensimmäisiin huoneisin, ja häntä tervehdittiin sanoilla: "Kas, Jumalan terveeksi Lents, onpa oikein hauska, että minuakin vielä muistelet". Häntä vastaan tuli pulskea vaimoihminen, joka liedellä seisoen juuri oli päässyt taittamasta suurta oksaa. "Mutta minkätähden olet lakitta?" "Vasta minä sinun nyt tunnen; olethan se sinä, Katriina? Sinä olet tullut oikein tukevaksi.
Minä näin isän, ainoastaan pään, ei, ainoastaan silmät, sammuvat silmät voi, hyvä Jumala, minä näin ne sitten joka yö, kuin minä olin yksin mutta nyt on siitä jo niin kauvan, nyt minä en näe niitä melkein koskaan enää.» Katriina toi lampun sisään. Vieras nainen katsoi häneen arasti ja taisteluun valmiina ja meni lähemmäksi Knutia.
"Ei, sinun täytyy edes koittaa syödä, niin on tapa", sanoi Maisu, "täytyy laittaa sen verran edes, että suunsa avaa. Istu alas Katriina, suruhuoneessa täytyy istua, ei siellä seisoa saa. Nuori väki ei enää ollenkaan tiedä, kuinka oltaman pitää. Sinun täytyy myös sanoa jotakin, Katriina. Surevan luona pitää puhuttaman, ei siellä saa olla ääneti. Sano nyt jotakin!"
"Sinä olet koko elämässäsi ollut perin pohjin hyvä ja vilpitön mies, ja se minua ilahuttaa, että semmoisena olet pysynyt", sanoi Katriina. Hän toi sitte vanhanaikaisen virttyneen hatun ja miehensä vanhan sotilaslakin ja käski Lentsin mielukkaamin ottamaan lakin, sillä hattu oli niin pahanpäiväinen, ettei siitä ollut mihinkään.
Vihdoin tarttui Knut lasiinsa ja sanoi: »Niin, nyt me, isä ja minä, tahdomme kiittää sinua, Katriina, kaikista näistä vuosista, joina sinä olet meille molemmille hoitanut vierasta taloa niin hyvin. Nythän se kohta tulee sinun omaksesi » Mutta silloin oli Katriinan vastustusvoima lopussa.
Katriina oli hiljaisuudessa lähettänyt noutamaan Fonnia; hän piti vanhuksesta ja oli huolissaan hänen sielustaan. Pappia ei päästetty sisään, mutta hän tuli kuitenkin joka ikinen päivä ja käveli hiljalleen kadulla. Holtin aika kyllä oli tuleva, hän sanoi Katriinalle, ja silloin hän tehköön hänelle merkin.
Katriina katsoi kauhistuneena häneen. »Istukaa hänen luonaan; minä juoksen apteekkiin.» Kuin Knut tuli takaisin, istui Holt nojatuolissa. Hän näytti väsyneeltä ja hänen äänensä oli vähän käheä. Katriina oli lähtenyt huoneesta. »Minä en enää siedä mitään», hän sanoi, »loppuun kulutettu, loppuun kulutettu, Knut; minun päätäni huimasee pienimmästäkin ponnistuksesta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät