Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sitte he katoovat meren valtaan jäiden sulatessa. Tästä jo ehkä näkyy että hylkeen pyynti on ihmisillekin vaarallinen. Niin tapahtuukin niissä usein vahingoita, vaikka ihmiset kyllä tuntevat meren luonnon ja omituisuudet. Suuret, virstan ja penikulman suuret jään kappaleet eriävät rantajäistä, eivätkä ihmiset, jotka näiden päällä ovat, useinkaan tiedä ennenkuin ovat kauas maajäistä eroitetut.
Häll' on kukkeus kaihovan nuoruuden, häll' on punaiset kynnet kuin taivahan rusko, häll' on pitkät ripset silmien ja lempeä, tyyni usko: Hänen sielunsa nukkuu Nirvanaan kuin kukkaset katoovat kirsikkapuista ja palaa kerran maailmaan eik' enää itseään muista. Hän oli vallaton nuori Pan, hän oli sukua suurta: hän olihan jumalten juurta ja hän eli kuin poika kuninkaan.
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Ristin tie on talvitie, Joka suoraa päätä vie Halki soiden, poikki jäiden Kautta kiusausten näiden Jos sull' outo tie on tää, Niin on huono matkas pää. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Vaan jos hyvin päättyypi Maailmasta matkasi, Otetaan sua riemuin aivan Vastaan satamassa taivaan, Kussa saat sä todistaa: "Tääll' ei tarvis valittaa!"
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Jos sua valheen verkkoihin Kovin kiedottaisihin Omassakin kotonasi, Kärsi tuota puolestasi: Saatana ei saavuta, Vaikk' on hällä apua. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Jos sun köyhyys käsittää, Nälkä tahtoo näännyttää, Eikä auttajata sulla Ole eikä tahdo tulla, Turvaa silloin Jumalaan, Kaikkein apuun, auttajaan!
Menee. Kaikki muut katoovat myöskin vähitellen. Seitsemäs Kohtaus. Luutnantti Werner, vartioinensa. Rapp. WERNER. He käyvät! Mun kaikki, kaikki oitis hyljäävät. Ei löydy uljahissa yhtäkään, Ku epäellä voisi hirmutyötä, Jon nimeä jo vuoret kauhistuu. Oi häpeää! Mi häijy kavaluus On jaloimmatkin voinut villittää? Min oudon rikoksen, oi taivas, oon Ma tehnyt, jonka kauheasti nyt Ma maksaa saan?
Tuollaisia vasta lausuttuja ajatuksia ei tosin liiku hänen aivoissaan, mutta kumminkin saa leimuava tulimeri hänen mielikuvituksensa liikkeelle. «Noin katoovat minunkin nuoruuteni ihanat unelmat«, ajattelee hän. «Minun toiveeni ovat nousseet korkealle, ovat olleet mahtavat; ne haihtuvat ilmaan kuin mahtava savu; ja kun savu on haihtunut, mitä on jälellä! Tuhkaa vaan!«
Mutta mitä on kaikesta etevyydestäni, olenhan köyhä rotta, äskeinen kerjäläinen, siihenhän katoovat minun kaikki etevyyteni! Hm, olempa kyllä nähnyt, mikä maailmassa on todella arvokasta. Ajat muuttuvat, tiedän mä, mikä ennen oli sopivaa, ei enää pian olekkaan.
Mutta perästä-päin, kun äitini Bettylle lausui epäilyksiänsä tämän hengellisen innostuksen suhteen ja sen ohessa pelkoansa, että nuot äkkiä syntyneet tunteet yhtä äkkiä katoisivat, Betty vastasi: "Jumala siunatkoon teitä, missis, kyllä ne katoovat; yhdeksänkymmentä-yhdeksän sadasta menee tietysti hukkaan. Niin taivaan sateenkin käy.
Tuuli oli asettunut ja aurinko paistoi lämpimästi ikkunasta. Oli aikaista, mutta perhe oli jo syönyt suurusta ja kaukana näkyvistä katoovat rattaat todistivat, että onneton Tommi jo kyyditsi omaisiaan kaupunkiin. Syötyämme oivallisen runsaan aamiaisen, jota Georg oli varustanut, nousimme satuloille ja ajoimme neliä tasangon yli.
Sinulla on minun sormukseni ja minulla on sinun ... sitä paitsi minä en juuri pelkää ... tytöillä on heidän oikkunsa. No, no, ne katoovat kai huomiseksi. Hyvästi Julia! Minä menen kalopsia syömään, niele sinä oikkujasi!" ja nyt luutnantti katosi porstuaan. Julia tarttui minuun käsikynkästä ja sitte läksimme puutarhaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät