Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. elokuuta 2024
Ja siitä Sua kiittää tahtoisin, kun kohtasin ma naisen, toverin, mi minuun katsoi silmin syyttävin, mut sentään anteeks-antavaisin, lempein. En muista enää, mitä tunsinkaan, vain että itkin kauan katkeraan ma kukkeutta, kuihtumusta maan, jonk' olet itse olomuoto hempein.
Hänen äänensä värähteli niin omituisesti, sanat tahtoivat kulkkuun takertua. Katkeraan itkuun purskahti Hetvi. Hän laski jauhovakan käsistään aitan lattialle ja tempasi esiliinan silmilleen. Hän ei sentähden huomannut isäänsä, joka nähtyään pihaan tulevan Tanelin oli piiloutunut, ja nyt hiipi keppi kädessä Tanelin taakse aikoen säikyttää heitä molempia.
ROLF JUTE. Onko helvetti minua vastaan liitossa, että minun täytyy teidänkin kanssanne taistella. ANTERO S. Vanhuksen käsi pettää, tylsä on ijällisen miekka! ROLF JUTE. Minä yhdistyn teidän katkeraan murheesenne, herra raatimies!
Joka seisauspaikassa hänen täytyi kuunnella kawalan Puolalaisen wiettelyksiä, sotamiesten irstasta puhetta ja niiden raakaa käytöstä. Kun hän silloin muisti kotoansa tai ajatteli, mikä häntä ja Yrjöä odotti Turussa, hän puhkesi katkeraan itkuun. Mutta kyyneleet eiwät huojentaneet sitä painoa, joka nyt kuin raskas kiwi painoi hänen rintaansa.
Perille kun tulimme, haki Otto viulunsa esille, heitti pienen syrjäsilmäyksen minuun ja alkoi virittää. Minä heti pianon ääreen a:ta pomputtelemaan. Ja sittenkös me soitettiin. Kävimme läpi kaikki nuo minun vanhat lempilauluni »Mustalaisista», »Kaiju soitto, kaiju katkeraan», »Itke sydän», »Ehkä mekin kerran» ja paljon muitakin kappaleita, joita olimme yhdessä soitelleet ennen.
Sprengtport oli aina ollut uskollinen kumppani, ja kyllä hän katselee tätäkin asiaa toisilla silmillä kunhan saa kaikki tietää. Sprengtportin katkeraan ivaan Buddenbrock sentähden vastasi kylmällä tyyneydellä: Pysykäämme tosiasiassa. Kuulin Lagerhjelmiltä, ettei Wrangel ottanut mukaan muonaa kuin pariksi päiväksi ja että hän jätti koko kuormaston jälkeensä.
Kauhea ajatus iski mieleeni: mitähän jos hän on rosvojen käsissä... Sydämmeni säpsähti... Minä purskahdin katkeraan itkuun ja lausuin kovasti armaani nimen... Samassa kuului kahinaa, ja kaapin takaa tuli esille Palashka, kalpeana ja vavisten. "Voi Pietari Andreitsh!" sanoi hän; lyöden kätensä yhteen. "Onpas tämä kauhun päivä!" "Missä Maria Ivanovna?" kysäsin kärsimättömästi.
Kotiin tultuaan kertoivat rovastinnalle sen Jokilahden emännän puheet sanasta sanaan ja sanoivat turhaksi ruveta etsimään sitä pahantekijää kun koko seurakuntalaisilla tuntuu olevan sama mieli. Tämän kuultuaan rovastinna murtui katkeraan itkuun ja itki katkerimmin kun eläessään ennen ja valitti: "Jokilahden emäntäkin joka on minun ensimäinen ystäväni.
Jumala armahtakoon vaimoani ja lapsiani!" Sabina voikahti varsin katkeraan valitushuutoon; lankesi ukon jalkain juureen ja sanoi: "isä, armahtakaa poikaanne! armahtakaa minua ja lapsiparkojani! Jumala on armias ja laupias, hän kyllä antaa meille syntimme anteeksi!" "Sabina," vastasi ukko totisesti, "et tiedä mitä sanot; älä erhety, ei Jumala anna itseään pettää.
Laita niin, ett'ei minun tarvitse häntä enään koskaan nähdä", sanoi hän sitten kolkosti. Murrettu, puoleton äiti lähti sen käskyn kanssa pois. Kun hän tuli Marin tykö, purskahti hän katkeraan itkuun. "Kova on isäsi, voimatoin on äitisi", sanoi hän itkunsa seasta. "Tiesinhän minä sen", sanoi Mari ja koki lohdutella murheellista äitiänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät