Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Siellä on joku järven takana, joka pyytää venettä ... mahtaisiko olla äiti? Anoppi? Sen se on tuli. Se sen aina sytyttää suuren kuin juhannuskokon. Siihen meni Juhan ilo. Marjan kasvot olivat jäykistyneet ja suu väännähtänyt katkeraan kaareen. Odottakoon, ei tästä nyt joudeta, oli Juha sanovinaan välinpitämättömästi.
"Minä juuri nyt kuulin, että ritari on viety kuninkaan luo; vielä ei pelastus ole myöhäinen, vaan" jatkoi hän, hyrähtäen katkeraan itkuun, jonka pelko omasta turvallisuudesta ehkä osaksi vaikutti "vähän ajan takaa varmaan, jos ei mihinkään toimeen ryhdytä".
"Mikä oli syynä teidän katkeraan suruunne, kun niin kauvan sydämen pohjasta itkitte?" kysyi vaimoni, samassa läheten tuota surullista vaimoa. "Kun minua niin kovin paljon haukuttiin", sanoi vaimo lyhyesti. "Missä teitä haukuttiin?" kysyi taasenkin vaimoni. "Tuossa likimmäisessä, isossa talossa", selitti vaimo. "Ja senkötähden te itkitte?" kysyi vaimoni.
Nuhdesaarnan pidettyänsä ja tuon mielestänsä kenties uljaan heiton tehtyänsä, isäntä poistui huoneesta, mutta poika wetäysi nurkkaan ja pillahti katkeraan itkuun. Pojan äiti tuli nyt huoneeseen. Oitis huomasi hänen teräwä silmänsä miten asiat oliwat; arwasipa syynkin, sillä tämä ei suinkaan ollut ensimäinen kerta kun hän tämmöistä näki.
Vastustukseni oli poissa, minusta tuntui kuin olisi korkeampi voima tarttunut käsivarteeni, ja minä ojensin hänelle teokseni. Hän otti sen, heitti leimuavaan takkatuleen ja virkkoi juhlallisen jylhästi: Noin pitää meidän uhrata epäjumalamme, jotka estävät meitä kunnian kruunua voittamasta. Minä purskahdin surkeaan, katkeraan itkuun, niinkuin olisi minulta jäsen leikattu ruumiistani,
Päivän Sana
Muut Etsivät