Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Leena oli puettuna valkoiseen morsius-pukuun. Hänen kasvoillaan rusoitti hieno puna, ja silmänsä säteilivät onnesta, katsellessaan sulhoaan. Heidän molempien silmät viemistyivät yhä toisiinsa, ja mitä he ajattelivat sekä sydämessään tunsivat, sitä ei voi kynällä kuvata; mutta tietysti uhkui heidän mielensä sanomattomasta onnesta ja ilosta.
Minä en suostunut, vastasi Johannes ylpeästi. Sinä? Muttila näytti hetkisen vieläkin ällistyneemmältä! Sitten hän äkkiä näytti ymmärtävän ja sipristi viekkaasti silmiään. Tehän olettekin sivili-avioliitossa, virkahti hän. Muistan kuulleeni. Niin, vastasi Johannes, oivaltamatta vielä tätä uutta ilmettä hänen kasvoillaan. Lontoossa menimme. Mutta Suomessa se ei merkitse mitään? Ei.
Hän näki, luullakseni, etten minä voinut olla tämän vastauksen suoruutta hymyilemättä; ja lisäsi, vähäinen hymy omilla avosydämisillä kasvoillaan: "Ei tietysti niin, ettei minun Sofiani sievä nimi, Copperfield, vai kuinka?" "Sangen sievä!" sanoin minä.
Mathieu tunsi taas polttavan punan kasvoillaan, ja hän ymmärsi, mitä Sérafine tarkoitti, minkälaisia inhoittavia hedelmättömiä nautintoja hän lupasi hänelle. Reine katseli Sérafinea ihastuneena ja hurmaantuneena tuon kauniin naisen ystävyydestä. Hän heittäytyi Sérafinen syliin ja huudahti tyydytetystä turhamaisuudesta värähtelevällä äänellä. "Oi, rouvani, kuinka minä pidän teistä!"
Heleenan silmät viipyivät, levottomasti kysyväisinä, hänen kasvoillaan.
Ei koskaan ollut hän sellaista sisällistä riemua tuntenut ja sellaista voimaa päästä kaikista kiusauksista ja sellaista uskallusta pyrkiä yhteyteen Jumalan kanssa. Ilme ukon kasvoilla oli vaihdellut. Hän oli koettanut olla ivallinen, mutta välistä oli hellyys ja niinkuin liikutuskin hänen kasvoillaan värähtänyt.
Hän alkoi sitä selailla kiihkeästi, kuumat veret kasvoillaan. »Mitä sinulla siellä oikein on?» kysyi emäntä, kohoten istualleen. »Odota vähän», puheli Keskitalo. »Minä luulen että minulla nyt on jotain.» Ja hän taasen selaili. Piti sormia toisten lehtien väleissä, toisista etsi, tuijotti eteensä, raapi korvallistaan, ja yhä selaili. Näin teki pitkän aikaa, emännän uteliaana odottaessa.
Hänen rumilla, nyt nopeasta juoksusta elpyneillä, kasvoillaan paloi rohkeus, uljuus ja luja päättäväisyys. Aseetonna, ei raippaakaan kädessä, oli hän rientänyt yksinään suden kimppuun. "Sepä oiva poika", arvelin minä, katsellessani häntä. "Onkos niitä täällä päin nähty sitten, susia näethän?" kysäsi pelkuri Lauri.
Mutta mitä te kysyittekään? Olenko minä huomenna Stork'illa? Pyydetty minua tosin on, vaan en voi sinne talla, ikävä kyllä, minun täytyy huomenna lähteä sairaan luo, enkä tule takaisin ennenkuin ylihuomenna." "Sepä oli kovin ikävää", vastasi Gabrielle, pettyneen toivomuksen kuvastuessa kasvoillaan.
»Kuin linnut kiitävät, harhaisat, arat silmänsä ympäri sinkoilivat, kävin luo, krusifiksia tarjosin, minut huomas hän katsehin uppoovin, ja katso, hän päätänsä nyykäytti hiljaa kuin tuulonen illalla vainion viljaa, hymy ilmeni armailla kasvoillaan kuin sammuva päivä, mi jättää maan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät