Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Jenni, hän on ruiskukka, kastuu ainiaan: on kosteana helma, sukka, viljast' tullessaan. MYLL
Vitkaan niitut, nurmet vihannoivat, aatrat painuu ahoon sitkaan, jälleen karjankellot soivat; vilja nousee, tekee terää, helpehissä heinä kastuu, koko korven kansa herää, rauhan askareille astuu.
Jaakon silmät iskevät nyt verta sekä tulta. Sylihinsä Anja-rouvan tempaa, ulos kantaa, juoksee yöhön synkeähän, syöksee metsän rantaan. Kauhu yössä kasvavi, käy huuto taloloissa: »Patruuna on murhattu ja ruukin rouva poissa.» Vesi roiskuu, ryskää puut, kun Hullu-Jaakko astuu. Mutta Anjan valkovaippa likaveessä kastuu. Tulet yössä tuikkavat. Käy loimo puiden takaa.
Köyhä kukan kuroittaa, min rikas maahan astuu; köyhän silmä kyyneleissä useammin kastuu. Kukka orvon kumppani ja laulu köyhän liesi; metsä meidän tuttava, mut vieraan vihamiesi. Tuttavalle metsän polut itsestänsä aukee, vieras maita vierivi ja eksyneenä raukee. Tuttavalle »tervetullut!» joka kuusi kuiskaa, vierahalle joka oksa uhotellen huiskaa.
Nuorukainen katseli hetkisen veteen, meloen hiljalleen takaperin, ja jatkoi sitte toisella sävelellä: »Kosken rannalla kotini seisoo, ja vaahto se seinään lyöpi. Maailman koskissa jalkani kastuu, sen tyrskyt ne kasvoille lyöpi.» Kuulijat katsoivat hämmästyneinä toistensa silmiin: se laulaa itsestään!
Kautta elontuskan tuiman, poikki valheen, puhki soiman. Halki katinkullan, korun, keskitietä ihmisturun. Suihkiessa suuren vihan, pistäessä pienen pahan. Kavetessa leipäkakun, levetessä töiden tukun. Töiden tekemättömien, äärtä näkemättömien. Kinoksella kylmä liesi: tupa yöllä palaa taisi. Haamu pankon päässä istuu huulet liikkuu, silmä kastuu. Tuikkii päällä aamutähti niinkuin outo otsalehti.
Usmaan uupuu laakso, vuori, Tuuli puita ryskyttääpi. «Terveeks jää, mun impen' nuori!» Ritar' rientää, kulta jääpi. Tuuli puita ryskyttääpi, Leivo pieni tietä astuu. Ritar' rientää, kulta jääpi, Murheest' immen silmä kastuu. Leivo pieni tietä astuu: Kunne matka kiurukoisen? Murheest' immen silmä kastuu: Isä määräs sulhon toisen. Kunne matka kiurukoisen? Metsä öinen huokaileepi.
Ei muuta kuin tuota ikuista raakaa vettä, joka ihan turmelee sen poloisen sisukset. Voi, yhtäkaikki tätä elämää. Juohan nyt sitten, mutta vähän vaan, siksi että suusi kastuu. Kun isä tulisi! SILJA. Mitä sinä tahtoisit isästä, lapseni? VILLE. Rohtoja eikös sen pitänyt tuoda? SILJA. Niin, lupasihan isä tuoda sinulle rohtoja. Ja kyllä se niitä tuokin. Tuo varmaan. Sitten meidän poikamme paranee taas.
»Puolen tunnin matkan päässä täältä asuu muuan seppä», orja virkkoi. »Minä voisin käydä siellä korjauttamassa rattaat. Mutta Jupiter auttakoon! Mikä sää! Emäntäni kastuu läpimäräksi, ennenkuin olen palannut.» »Kiiruhda sinne!» Glaukus sanoi. »Me koetamme sillä välin etsiä jostakin suojaa, kunnes palaat.» Tienoo oli tiheän metsän peitossa, ja paksuimman puun alle Glaukus vei Ionen.
Astuu Hurtta askeleen ja kaksi, tuntee, kuinka silmä kastuu, virkkaa: »Suomen jumalaksi nimittäisin tuon vanhurskaan; vaan mik' oisin silloin minä, joka kaikki kaadan, murskaan? Arnkil! Siihen vastaa sinä!» Arnkil aatkeloi: Ken tietää majurimme mietteet syvät? Saa sen päähänpistot sietää pienet, suuret, huonot, hyvät.
Päivän Sana
Muut Etsivät