Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. heinäkuuta 2024
"Niinkuin Björn Finne tietää, olen minä maksanut veroni; jos nyt uutta vaaditaan, niin olen siihenkin maksuun taipuva, kun saan kuulla ja nähdä sen kuninkaallisen käskyn." "Me tiedämme", lausui Arnkijl, "että sinä, Nevalainen, aina olet valmis uhraamaan tavaraasi kärsivän isänmaan eduksi. Sen vuoksi et nytkään vastusta tätä lisäveroa, jota ainoastaan varakkaammat suorittavat.
Ah! silmäni vuotaa, koska sieluni häntä surkuttelee, ja tahtoisinpa kätkeä aina sydämeni sisimmäiseen karsinaan tuon kurjan, köyhän ja kärsivän veljeni tuossa. AAPO. Mutta unessaan hän unohtaa tämän nälkämme, tämän kuolettavan madon. SIMEONI. Kolmas päivä! Niin vaipukaamme jo kuolemaan. EERO. Ja kuolla täytyy meidän, vaikka on edessämme lihaa, elävätä lihaa.
Häntä kohtaan ei oltu uskallettu harjoittaa laittomuuksia, jotka muutoin näinä laittomuuden aikoina olivat niin tavallisia. Vaan hän näki toisten kärsivän kauheaa vääryyttä eikä voinut heitä auttaa, hän kun oli liian vanha lähteäkseen puhumaan heidän puolestansa. Ja jos olisi lähtenyt, tuskinpa häntä olisi uskottu enemmän kuin hallituksen määräämiä virkamiehiä.
"Kuuma raudanpalanen silmään!" kuului perältä huonetta naisten joukosta, ja melkein kaikkien naisten kasvot vetäytyivät kärsivän näköiseen puristukseen ja kaikki heiluttivat päätään kauhistuksensa merkiksi ja pitkän tuokion perästä kuului kysymys: "No, onko se yhäkin siellä silmässä se raudan palanen?" "Ei se kokonaan ole, vaan joku kuona siellä kuitenkin lienee, kun siinä on tuska niin kova."
Vaan toisin oli tapaus Annan kanssa; hänelle olivat Pietari Mikonpojan sanat parantava voide, joka samalla hetkellä tunki läpitse jokaisen jäsenen koko hänen olennossansa; hän ei enään seisonut surullisena ja kärsivän näköisenä, vaan pikemmin iloisena ja väliäkuin voitolla.
»En», vastasi Iiri. »Hänen tähtensä en tätä tee, vaan teidän, ja teitä minä pyydän Pekolle asiasta puhumaan, sillä minä en sitä jaksa enkä häntä tänään tahdo nähdä.» Kun matami näki, miten Iiri kärsi, kävi hänen sääli tyttöä. Tähän asti oli hän vain nähnyt Pekon surullisena, mutta nyt näytti Iiri kärsivän vielä enemmän.
Pahekin voi olla luonnollisempi kuin luonnoton hyve. 10:es KOHT. Täällä ei ole ketään. Oletko nähnyt Viktoria? Hänen hyttinsä ovi oli kiinni. Kolkutin, vaan en päässyt sisään. Kun ei vaan olisi tullut viinahulluksi. Mitä sinä puhut täti? Ei kukaan usko, että minullakin on surua. Onhan lapseni sentään omaa lihaani enkä voi nähdä sen kärsivän. Mikä pamahdus se oli?
"Minä en ymmärrä sinua," lausui Lyyli; "luuletko sitte Jumalan minun tähteni kärsivän meidän pahuutta?" "Luulen," vastasi Hannes. "Mutta lähtekäämme jo kotia, ett'emme taas saa pilkkaa ja parjausta kuulla." "Mitä huolit siitä?" En itse tähteni mitään, mutta sinun tähtesi, sillä siitä voisi sinulle tulla vielä monenlaisia haittoja elosi retkillä." "Mitä haittoja?" kysyi Lyyli uteliaana.
Ja tuo kärsivän tunteesta katkeroittunut mieli purkausi toisinaan väkisinkin esiin valituksina heidän keskinäisissä keskusteluissaan. Niinpä istui heitä kaupungin koulunopettajia eräänäkin iltana muutaman virkatoverin ahtaassa työhuoneessa kymmenkunta imeskellen vetistä teelasia, ja keskustelu ohjausi taaskin ihan itsestään heidän taloudellisen ahdinkonsa seutuville.
Vaan tuossapa hän tuleekin... Ettäpäs toki, kurja juomari... kehno hylkyri... itse jouluaattona julkenet tulla nälkää ja kaikenlaista kurjuutta kärsivän vaimosi luo viinapullo taskussa! Pitäisi hävetä! Pääkkö. No ... no ... noh! Turkanen aika sentään! Mitä tämä pyytää merkitä? Entäs mitäpä nyt vaimoni sanonee? Mari. Vaimosi ... kurja! Tiedäthän kyllä, mitä h tin juomaa tuo pullo sisälsi! Pääkkö.
Päivän Sana
Muut Etsivät