United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arnkijl Sarkasodan aikana menetti vähäisen omaisuutensa, kaikki kirjansa ja paljon kantamia verorahoja sekä sai itsekin kärsiä suurta kiristystä ja kovuutta, pelastuen vain vähissä hengin ja aivan alastomana. Jessenhaus tuli Sarkasodan aikana varsin mainittavaksi.
"Arnkijl", sanoi majuri, "sinulla on kykyä, älyä ja samalla kestävyyttä. Sinä olet tästä alkaen ensimäinen veronkantajani niin kauan kuin sen luottamuksen ansaitset." Arnkijl kumarsi syvään. "Herra majuri, minä olen aivan ansaitsematon ja kokematon " "Joutavia, älä minulle tolkuta, me tunnemme toisemme", katkaisi majuri puheen. Elsa seisoi muiden joukossa.
"Olkoonpa miten tahansa", virkkoi Björn närkästyneenä Jessenhausin nuhteista, joita hän ei suinkaan ensi kertaa kuullut: "sen tiedän, että minä meistä kolmesta olen enin suosittu. Kaikki myöntävät, että minulla on hyvä sydän. Mutta sinua, Jessenhaus, he nimittelevät Pelsepupiksi ja sen sellaiseksi. Ja Arnkijl hm en tahdo sinua, Fredrik, loukata hm jääköön sikseen."
Sitten kyselemme, missä he ovat, ja jos ei voida siitä antaa selvyyttä tai saamme vääriä ilmoituksia, niin lähdemme matkalle, minä ja Björn neljän miehen kanssa. Sinä, Jessenhaus, jäät vartioimaan kotia." "Hyvin puhuttu", sanoi Jessenhaus. "Me menemme hevosella, niin saavutamme heidät pian", virkkoi Arnkijl.
Mutta minä tiedän, ettei teillä ole sellaisia perusteita." Jessenhaus, Björn ja Arnkijl katselivat ympärilleen. Kaikkialla uhkaavia kasvoja! "Nyt on teidän vuoronne", lausui Jessenhaus. "Mutta vuoroon vieraissa käydään! Me aiomme tulla toimeen ilman ryssän apua. Kavaltajiksi emme rupea, niinkuin te. Me myös kuljemme päivällä, emmekä ahdista semmoisia, jotka eivät voi itseään puolustaa.
Huone, jossa he istuivat, oli iso pirtti, jonka seinillä riippui kaikenlaisia aseita: pyssyjä, sapeleita, miekkoja ja pistooleja. Yhdellä seinällä näkyi Kaarle XI:n ja Kristiinan muotokuvat. "No, Björn", sanoi Arnkijl, "mitä mietit, kun suusi meni noin nauruun?" "Soisin joskus olevani sata kertaa pienempi kuin olen", lausui Finne, joka kerran alkaessaan oli mahdottoman järkeileväinen.
Nevalainen kohotti nyt pyssynsä; kuului pamaus, ja Arnkijl vaipui kohta polvilleen. Luoti oli käynyt vasempaan pohkeeseen. Hovilaiset joutuivat tästä aivan vihan vimmaan. Heitä oli nyt vain neljä neljää vastaan. "Tuosta saat viime kappain päällisiksi", huusi Sormuinen ja sivalsi Björniä hartioihin. Tämä kiljaisi kivusta ja huitaisi Sormuiselta miekan lappeella oikean käsivarren turraksi.
Hän ja ankara Jessenhaus olivat yhdessä vastine Affleckille, joka itseensä yhdisti kummankin palvelijansa pää-omituisuudet. Tämä kolmas henkiherra Rietrikki Arnkijl oli jo harmaapäinen, vaikka hän vasta oli puolen vuosisataa elänyt. Hänen silmänsä olivat isonlaiset ja kellertävät, nenä punottava. Hieno, harmahtava parta ympäröi arvoisan henkiherran kasvoja.
"Minua et loukkaa, jos sanot", tokaisi Arnkijl, joka kuitenkaan ei tiennyt, tahtoiko hän mieluummin kuulla vai eikö. "He sanovat hm että olet petollinen. No, kummako se! Kuka noiden kanssa voi rehellinen olla? Sanovat myös, että olet vähän pelkurimainen. Minä olen selittänyt, että viime kuumetautisi jälkeen luontosi tuli vähän aremmaksi, mutta pelkuri ei Arnkijl ole sitä olen vakuuttanut."
Ehkä tahdotaan meidät houkutella kotoamme, jotta sillävälin voitaisiin ryöstää majurin tavarat täältä?" Björn astui pirtin nurkkaa kohden, avasi pienen nurkkakaapin, otti siitä pullon ja nielaisi pari kulausta. Sitten hän taas tuli pöydän luo istumaan ja näytti hyvin miettivältä tuon aatostenkirkastuksen jälestä. Nyt kuului askeleita oven takaa, ja Arnkijl astui sisään yksinään.