Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Suomen soturien syy se ei kuitenkaan ollut, että niin käwi, sillä he taisteliwat monilukuisempaa wihollista wastaan, niinkuin karhut, joilta pojat owat pois otetut. Syy oli marsalkan, Klingsporin, joka ei kyennyt urhean Suomen wäen mainehikkaita woittoja hywäksensä käyttämään, eikä sitä johdattamaan.
Olkoon sitten... Mutta ovatko nyt saaliit tiedossanne? Tiedossa ovat. Vouti kun oli aterioinut ja oluthaarikan eteen kyynärpäät pöytää vasten asettanut, pani hän miehet kertomaan, missä karhut olivat ja miten kierretyt, miten olivat jälkensä kulkeneet ja kuinka makuilleen asettuneet. Ensimmäisen kiersi tämä Jouko pikkupoikain kera.
Se tulee aivan raivoihinsa, hyökkäilee karjuen tynnyriä vasten ja tekee sitä siksi kuin eläinraukalta otettiin pois tuo tynnyri. Väliin sattui, että rattaiden eteen valjastettiin pari karhua, pantiin hyvällä tai pahalla vieraita rattaille ja päästettiin karhut menemään jumalan nimeen.
Useimmiten vilja joutuu täällä, ja tämän seudun vertaisia metsästysmaita saatte kauan etsiä. Täällä on hirviä tuhansittain, mutta on täällä paljon petoeläimiäkin. Karhut kaatavat meidän raavaseläimemme, ja sudet raatelevat talvella kulkiessaan kaikki missä vain henki on. Ehkei teillä olekaan susia kotimaassanne?" lisäsi hän miettivästi. "Kyllä niitä on sielläkin."
Reita kokosi tavaransa isänsä vanhasta talosta, niinkuin olivat nuoremmat veljet ennen häntä tehneet, souti järven yli ja teki sinne oman tupansa, mutta vaimonsa heimolaisille oli hän luvannut kotopaikan, kalavedet ja oravimetsät järven etäisimmässä pohjukassa, jota siitä pitäen alettiin Lapin pohjaksi kutsua. »Miksi riista on vähennyt, miksi karhut kaikkoavat ja hirvet korpimaille kiertävät?» kysyi hän käräjissä, jossa hänen veljensä ja muut miehet häntä koettivat taivuttaa lupauksestaan luopumaan. »Siksi», vastasi hän, »että Lapin mies ne luokseen lumoo.
Näin lopetti ukko Heinäkangas kertomuksensa ensimmäisestä karhunajostaan urhean Pollen kanssa. Emme ennättäneet kirjoittaa muistoon syrjäseikkoja, jotka olisivat valaisseet karhun elintapoja. Muistelen hänen huomanneen, että vanhat otsot eivät ajon kestäessä koskaan nouse puuhun; sitävastoin olivat nuoret karhut useasti puuhun kiivenneet.
Ei osattu tulla pyytämäänkään, eikä kukaan tullut kysymään, että oletko mitä vailla, että puuttuuko mitä ... vaan silloin piti tulla, kun ne karhut siihen viimeiseen vimmaansa nousivat ja alkoivat aivan ihmeitään tehdä ... niin silloin sanoi eukko, että nyt ei auta muu kuin mene viemään sanaa, että tulevat auttamaan. Enhän minä ... kukas sinne?
"Emme tee huomenna kumpaakaan. Kuulkaapas nyt! Karhut meidän täytyy saada, mutta kuluttamatta aikaa takaa-ajoon, joka on epävarmaa. Huomenna rakennamme karhunpyydyksen, ja niiden päivien kuluessa, jolloin kannamme hirvenlihoja kotiin, toivon karhujen palaavan takaisin näille seuduille ja menevän pyydykseemme." "Sepä hyvä tuuma", virkkoi Antti.
Sisälle isä astui nyt, Mies lyhyt, vankka varsi. Entistä käskevämpi on Nyt hällä käytösparsi. Hän poikahan kun katsahtaa, Sen käskyksi het' oivaltaa: "Sä otat eväskontin nyt, Kirveen ja pyssyn parhaan! Kuin nuoli nopsa, kiiruhtaa Saat Villin niittytarhaan! On karhut, kuulin, kaataneet Kylästä orhin nuoren. Muu hevosparvi paennut On turviin Räihävuoren.
Hanno armastellen pisti Maikin käteen kukkaset, Vastalahjaks kaunihisti Maikki antoi rukkaset. Tuomaalta. Tuomas, ollen nuori miesi, Uskoi, tiesi: Enkeleitä kaikk' on naiset. Naituansa sitten Tuomas Senkin huomas: Enkelit on kahdenlaiset. Karhujen etuoikeus. Karhuja tansittaa esivalt' ei Suomessa anna, Karhut ne kuitenki saa miehiä tansittaa. Kasvanut ilo.
Päivän Sana
Muut Etsivät