Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ja jos eivät olisi jokapäiväisen elämän huolet häntä herättämässä ja leivän murheet kylkeen kutittelemassa, niin nukkuisivat kaikki, kuorsaisivat selällään ja antaisivat maailman mennä menojaan. Makaisivat kuin karhut konnossaan odottaen taivaankannen kohoamista ja valoisamman aamun koittoa. Sellaisia eläimiä he olisivat. Semmoista se oli koko syksyn.
Erään omituisen karhun ajon kesällä kertoi Kokko-Kustaa näin: "Lopulla 40-lukua kutsui kruununvouti Linström, joka asui Toikkolan kylässä, minua eräänä päivänä Elokuussa sinne, koska karhut olivat kaataneet paljon elukoita. Minä asetuin yksinäiseen Särkjärven metsätorppaan ja kuljeksin monta päivää metsissä saamatta mitään aikaan.
Vanha Taavi oli ainoa, jota huvitti käydä seudussa, jota karhut vartioivat ja jossa hiiviskeli viekkaita ilveksiä, ja ylpeät karibusarvaat tepastelivat karjatanhualla.
Annas kuulla kertomusta Poikaparven keskeltä, Kuinka ennen hevospaimen Eli syys-yön metsässä: Kuinka alla kuusien Luona niittylähtehen, Havumajan edustalla Roihui liekki korkealla, Yötä mustaa valaisten. Kuinka koivukannon päähän Tulinuijaa jyskittiin, Taikka paimentorven rai'ull' Ilmanranta halkaistiin: Metsät, vuoret vastasi, Sudet, karhut pakeni.
Pohjolan emännän kiertävään vastaukseen: että kaivattu oli hänen talostaan lähtenyt matkalle ja kenties joutunut petoin saaliiksi, vastaa sankarin äiti sanoilla yhtä uhkaylpeillä, kuin jos ne olisivat Kaukomielen omasta suusta tulleet: »Susi ei syö minun sukua, Karhu ei kaada Lemminkäistä; Sormin sortavi sutoset, Käsin karhut kaatelevi!»
Eivätkö he olleet kuin raivostuneet karhut, väkevät ja hurjat? Mutta minä olin kuin kaksi, minä annoin takaisin, ja me voitimme. Sanos, Aleksei, veli, enkö minä ole urhoollisin?» »Ei!» huusi Ivan, kiihkosta ja viinistä punakkaana, »sano, että minä olen!» »Uskallapas sanoa niin, Aleksei Feodorov!» uhkasi Petter. »Uskalla vain, sanon minä!» intti Ivan myöskin uhaten.
Maa, jossa jotkut jahtiseurat jaksaa Variksen, korpin, haukan hengen maksaa Ja sitten yhtyy ilmaan ampumaan Ja syömään, juomaan voittoriemussaan On sekin voitto olla voittamatta Ja jättää sudet, karhut tappamatta! Maan semmoisen ma tiedän: Suomenmaan. Tääll' laki vainoo koiraa uskollista, Sit' elättää ei köyhän mahdollista. Kuus kuuta jänistäkin suojellaan, Vaan lapset sutten suuhun lahjotaan.
Karhun kaadantaan ei sitäpaitsi ryhdytty, ennenkuin kuninkaan vouti oli käynyt itselleen pyhittämänsä karhut ampumassa. Talvimetsästystä ja voudin tuloa odotellessa valmistelihe Panu ja varustelihe.
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; Siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot, Poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä, Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
"Sitten lauwantain ei ole kulkenut kuin yksi hewonen ja te wiime iltana", sanoi isäntä. "Nyt ne p t makaawat kuin karhut pesissään ja odottawat, että meidän pitäisi heille tiet awata joka paikassa, mutta wannonkin minä sen, ett'en lähde tästä talosta, ennenkuin tiet owat auki, waikka odottaissani söisinkin kaikki ne neljäntoista lehmän lihat, jotka owat kuormissamme", sanoi teurastaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät