Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Nämä eläimet pelkäävät niin vähän vihollisiansa, että arastelematta käyvät ihmisjoukkojen ja hevosien kimppuun. Ei ollut siis ihme että kullankaivajat olivat peloissaan. Kummallista kyllä eivät karhut näkyneet aikovankaan tunkeutua majapaikkaan ja hyökätä sen asukasten kimppuun.
Siinä, mitä vanha Pekkalainen oli sanonut metsänriistan runsaudesta, ei ollut liioittelua. Pekka tavallaan piti ennen muuta karhunpyynnistä samoin kuin kaikki muutkin uudisasukkaat, sillä pedoista tekivät ylipäänsä karhut eniten vahinkoa sekä karjalle että hirville, ja hirvet olivat juuri köyhien uudisasukkaiden arvokkainta riistaa.
He ja karhut ovat epätoivossa; hän ainoastaan on tyyni. Kuukausi sitten tuli hän ylös minun luokseni ja pyysi minulta saada kömpiä konttooriini. Niin ymmärrettävää. Kohta sen jälkeen tuli kaksi Väinön kotkaa ja kysyivät minulta, olenko minä nähnyt herra Gyllensvingel'iä. En tietysti. He näyttivät vähän epäluuloiselta, mutta minä otin kunniata tuottavan ryhdin, ja he menivät.
Ja vähän etempänä seisoivat siellä kaikki Lapin pienemmät ja suuremmat eläimet pitkissä, taajoissa riveissä tuhansittain; siellä oli karhut, sudet, naalit, porot, sopulit, poronkirput, ja paljo muitakin, mutta sääsket olivat tulemasta estetyt, he raukat olivat näet paleltuneet.
Viides kohtaus. ANEMOTIS yksin. Sitten MEDON. ANEMOTIS. Ei voi tulla! Suututtavi herra miestään, Lemminkäistä! Pohjolan pahimmat karhut sinut syököhön, tyranni! Onkos kuultu kummempata? Ei voi tulla! Turmeltuuko näin nyt aikeemme ihana? Sa barbaari, babiaani! Toki tahdon tuumiskella. Naisen viekkaus nyt avuksi! Niin... Chryseiin ma vapahdan. Medon! Missä on Chryseis?
Heinäkangas vastusti kiven kovaan sitä luuloa, että karhut muka syövät itsensä kylläisiksi ennenkuin paneutuvat talvimajoihinsa. Päinvastoin arveli hän karhujen paljo ennen maata panoansa heittäytyvän syömättömäksi, ja sitä todistaa sekin seikka että pesässä ei koskaan ulostuksia tavata.
Antoivat pääoman tehdä työtä, kasvaa korkoa, itse unteloina elivät ränstyvissä taloissaan, kuin karhut nietoksen alla, taikka tärvelivät alituisissa syömingeissä ja juomingeissa isäinsä ja äitiensä perintöjä. Toimettomuus on näet paheiden imettäjä.
Mutta ei minun talossani, ei sinnepäinkään. Ymmärrättekö?» Vennu nauroi. Kyllä toiset sen ymmärsivät jo! Siitäpä syntyikin riemua. Nuo miehet hykertelivät mielihyvän humussa käsiään, karjuivat väliin kuin karhut ja toisinaan kuiskivat kuin viekkaat noitaämmät. Meni kokonainen tunti, ennen kuin mielet hiukan tyyntyivät ja sakka ehti painua sydämenpohjalle varmaan talteen.
"Ja aina siitä pitäen kun minä kuulin, kuinka te ja karhut ja karibut olette kuin ystäviä, olen tarkkaan pysynyt vedenjakajan toisella puolella, enkä kertaakaan ole virittänyt ansaa Kuah-Davikin laakson tälle puolelle. Mitä näihin eläimiin tulee, joihin te, Miranda, olette niin kiintynyt, niin en kadottaisi karvaakaan ainoankaan selästä, sen vannon!" "Viisainta onkin olla niihin koskematta!
Ainoa seuraus oli, että Kirsti antoi hänelle tuiman varotuksen. "Koira!" hän huudahti ankarana; "enkö minä sanonut sinulle, Miranda, että se on karhu? Karhut enimmäkseen ovat vaarattomia, jos antaa niiden olla rauhassa; mutta vanha karhu, jolla on penikka, on hyvin paha. Muista nyt, mitä minä sanon. Pysy minun luonani, eläkä mene liian likelle metsän reunaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät