Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Niin, jos tuommoista olette miettinyt eilen, niin siitä kyllä näkyy Ja mitä tässä puhunkaan. Saanko korini. Ingrid, istutaan tähän penkille niinkuin eilenkin. Yhtäkkiä Gabriel lyyhistyi vartaloltaan ja syvään huokaistuaan sanoi: En minä mitään miettinyt eilen. Menin kapakkaan. Niin.
Kapakkaan hän miltei ensiksi osui ja siellä kertoi asian niin kovalla äänellä että ukko Durnjakin sen kuuli. Varvaralla, eukolla, näet oli pientä vihaa Annushkaa kohtaan ja nyt tuo sopi kostaa, juoruta asia, vieläpä suurennella sitä. Ja onnistuikin hän.
Jaakko seisahtui ja molemmat miehet kävelivät hänen tykönsä. "Minä olen aikaa ajatellut sinun kanssasi käydä tosi sovintoon, vaan siitä ei ole tullut koskaan valmista. Nyt on hyvä tilaisuus siihen. Emmekö lähde kapakkaan, että saisimme sovinnon päälle siellä jotain suuhumme!" esitteli Matti. "Minulla ei ole mukanani rahaa yhtään penniä", sanoi Jaakko.
Marttiko ehdottaa olutta juomaan?... Eikä Antti nyt enää vähääkään ymmärtänyt Marttia, joka ei milloinkaan ennen ... ja joka aina oli siitä Anttia moittinut, että tämän teki välistä mieli muiden kanssa pistäytyä kapakkaan... »Mitä katsot ... eikö lähdetä...? Istutaan tähän!» He olivat tulleet Kappelin edustalle. »Eihän me tähän...» »Minkä tähden ei?...» »Herrain penkkiin...»
Eikä poliisipristavikaan ehtinyt miehinensä kemujen alkuun, sillä hän osui olemaan virkamatkalla. Mutta ukko Durnjakin häntä odotti. Annushka kieli ja kanteli oikealle morsiamelle kaikki ja se ihan suuttui ja uhkasi mennä kapakkaan ja vaatia Iivanalta korvausta turhasta odotuksesta.
Mutta tässä on teille nyt pari markkaa ja muistakaa se, ettette niitä viinaan kuluta ... ainoastaan sillä ehdolla minä nämä teille annan, että menette heti kohta ja ostatte niillä itsellenne leipää ja syötte. Minä syön, minä syön, herr pastor ... kiitoksia ... Jumala teitä! Mies meni kadulle, katseli vähän aikaa rahojaan ja laskeutui kiireesti alas kapakkaan, joka oli kivijalassa.
Oli turkkikin, mutta häpeä sanoa, kipeä kärsiä oppiin panin eilen illalla kapakkaan: pakkanen ei näyttänyt juuri kovalle". Minä kutsuin opastani juomaan teetä; hän laskeusi lavalta. Hänen ulkomuotonsa veti puoleensa huomioni. Hän oli noin neljänkymmenen iässä, kasvultaan keskikokoinen, laiha, mutta harteva. Musta parta vivahti jo vähän harmaasen: suuret silmät olivat tavattoman vilkkaat.
Täytyihän hänen mennä sisään, ennenkuin Knut meni pois. Kadulla oli vielä paljon ihmisiä. Juopuneita työmiehiä ja merimiehiä vetelehti kapakasta kapakkaan. Muuan heistä huomasi hänet ja lähestyi häntä. Toisia seurasi. Hän vetäytyi aivan seinään kiinni, mutta he huomasivat hänet taas. Uusi pelko karkoitti vanhan hän kiiruhti Pietarin talon portista sisään, portaita ylös ja sisään kyökkiin.
Mihin Oskar meni? Kapakkaan. Joko taas! Onko isä kotona? Ei vielä. Kuka siellä sisällä laulaa? Henna! Onko hän jälleen jättänyt palveluspaikkansa? On. Hyvä Jumala! Antoiko Oskar hyyryyn rahaa? Ei! Tässä on palkkani 10 mkaa. Tarvitsisin talvisaketin nyt täytyy tulla kevättakilla toimeen. Puotiin olen 6 mkaa velkaa.
Siellä kokoontui hänen ympärilleen väkeä, jotka nipistelivät häntä poskiparrasta ja viiksistä, minkä jälkeen eräs herra, joka sanoi olevansa nimismies, vei hänet innokkaasta vastarinnastaan ja jyrkistä vastalauseistaan huolimatta lähellä olevaan kapakkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät