Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Maailma, sinun jätän, Jeesuksen kannan käteen Täält' sielun lähteissän'. Oi, Herra! ota huomaas' Ja korjaa minua suojaas', Nyt kotia kulkeissan'. Jo aikani nyt joutuu. Kuolema minua noutaa, Kuin kuitenk' voitto on; Nyt loppuu kaikki vaivan' Ja pääsen täältä taivaan Autuaalliseen iloon.
Minä kannan ristiäni niin hyvin kuin voin. Minä tunnen velvollisuuteni ja tahdon niitä täyttää." Kun näitä perhesuruja näin oli kerrottu ja niistä oli vaikeroittu, palasi Lady Chillingly vieraidensa luo.
Katsoppas poika, tällaisia lehtiä minä kannan; tässä on nyt yksi arkki runoutta, ja siitä kustantaja maksaa lähes sata markkaa, kuulin itse, kun herrat painossa puhuivat, ja tämmöisiä papereita minä kannan joka päivä edes takaisin. Ei maar niitä joka miehen kynsiin annettaisi. Näytäppäs! Eihän niissä mitään ole. Tuolla sivulla on neljä riviä, tuossa kaksi värssyä, ja kolmas sivu on ihan valkoinen.
Kutsumusta noudattaen päätti Kustaa mennä kuitenkin katsomaan vanhaa morsiatansa. Yhteisesti uudistivat he sitten muinaisen lempiliittonsa ja aikovat tulla taas Suomeen sekä ostaa täällä suuren kartanon. Kustaa lauloi taas iloissaan: Hannani hellä! sun sydämellä Kannan mä aina vieläkin vaan, Toivoen ensin luoksesi lensin Lemmenä laulut laulemaan.
Sydämessä suloisessa, armas ystäväisen' kannan minä sinun kuvas kauan kestäväisen; rindas on kuin rakkaus, nimes huulden huvitus. Minun majan ombi tuolla tosin matalainen, mutta sydämen' on täällä varsin sulavainen; mesi-marjat kasvavat majan luona makeat. Koivistokin siellä kaunis ombi kasvavainen, jossa ilo aldis meille ain' on ihanainen; onnen vesat venyvät lumessakin leveät.»
Amen!" sanoi Lauri varsin hiljaa, käydessänsä soitto kädessä Uotin ja Martinan edellä, jotka nyt seurasivat häntä rientävin askelein. Yötisen joukon edespäin kulku. "Anna, minä kannan vaatteita, anna minulle ne", sanoi Uoti. "Ei," vastasi Martina, "minä en anna niitä pois."
"Hurskas isä", sanoi Richard, "että minä kirkkoa kunnioitan, siitä todistavat ne aseet, joita sen hyväksi kannan. Ilmota minulle se salaisuus, niin teen, mitä tässä asiassa katson soveliaaksi. Vaan minä en ole mikään sokea Bayard, joka hypähdän pimiään kahden papillisen kannuksen petoksesta".
Mutta jo etuhuoneeseen tultuaan alkoivat kiistellä: »Minä kannan, minä kannan, et sinä, vaan minä kannan.» Se hälinä kuului kammariin, niin Antti pyörähti jälkeen ja sanoi päättävästi: »Kantakoon Manti, se jaksaa paraiten, ja se pitää kantaa hyvästi, ilman ryvettämättä.»
ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Toinen kerta! Niin. Entäs kolmas kerta! ANTRES. Sinä hulluttelet, mies! Olenhan jo tunnustanut. ESKO. Tunnustas vielä kolmas kerta! ANTRES. Voi minua poloista miestä, mihin olen joutunut! ESKO. Kolmas kerta. Tunnustappas! ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan niinkuin silmätkin.
»Voi, Jakob, etkö luule minunkin saattavan joskus olla väsyksissä»; hän kääntyi poispäin ja alkoi ottaa lautasia pöydästä; »minä kävelen tässä päivät päästään samoja jälkiä, hyssytän ja kannan ja laulan.» »Jopa nyt jotakin! Tuommoista en olisi odottanut, eikä siihen juuri kannattaisi vastata.
Päivän Sana
Muut Etsivät