Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Emo antoi sukkulaisen, Käski kangasta kutoa; Kuo en kangasta, emoni Varsi vaipuisi pahaksi. Veikko antoi paperipankon, Ja käski kirjottamahan; Enmä taia kirjotella Mustuis kaunoset käteni. Sisko antoi silkkineulan, Käski ompeluksillehen; Enmä lähe ompeluille Sormet kultaiset kuluisi.
Jutelkaa suuresta taistelusta! Kuinka sitte kävi? Ja Armfeltista!» »Voitonriemun hälinä kaikuu vielä korvissani. Me riemuitsimme ensin, mutta onnettomuus piili takanamme. Vielä näkyvät silmissäni Napuen ja Turpalan kyläin liekit. Niiden punainen valo lensi kangasta pitkin. Hurjasti kohisi tuli ja savu tuprusi pitkin tasankoa mustana kuin kuoleman enne Suomen miehille, jotka seisoivat vastatuuleen.
Mutta ajattelin juuri kysyä, vieläkö hän oli kotona, kun tänne tulitte? LEENA-KAISA. Olivat siinä poislähdössä Topon kanssa. Töyttäsimme vastakkain tuossa ovessa. JOHANNA. Ja Ristolla oli kangas kainalossa? LEENA-KAISA. Niin oli. Kaunista kangasta näytti olevankin. Valkopohjaa, sinisillä ja punaisilla juovilla. JOHANNA. Merkillistä. En voi käsittää, mitä kangasta se olisi ollut.
Ehkä suuri runoilija? Tuskin. Jos hän olisi taiteilija, olisi hänellä ainakin pakka kangasta ja värilaatikko mukanaan. Jos hän taas olisi suuri runoilija, olisin kaiketi jotakin kuullut hänestä taikka hän olisi minulle itsensä esittänyt ja deklamoinut minulle jonkun viimeisistä ennätyksistään. Ei, hän ei ole taiteilija eikä runoilija.
Toinen piika oli kankaan saanut kudotuksi ja toinen oli juuri pannut uutta kangasta tukkiin; niitä täytyi pruustinnan käydä katsomassa. Yksi pariskunta oli tullut eripuraiseksi ja tapellut niitten väliä pruustinnan täytyi mennä ratkaisemaan y.m. y.m.
Oli kolkko: mä kangasta kuljin, Lumi singoten silmihin lyö; Jop' on päiväki maillensa mennyt, Pian joutuvi jouluinen yö. Kuka tuo, joka hoippuvi tuolla Maantietä mun eelläni päin? Koto kaukana lienevi sillä, Joka matkall' on tuiskussa näin! Hepo joutuen juoksi sen kiinni. Mitä? Vaimo! Ja lapsonen myös! "Kuhun kuljet sä, onneton äiti, Miss' arvelet vietellä yös?
Mutta makealle tuntui myöskin Elsan mielessä Nikkilän emännän sanat, joita hän oli kuullut, kun ahkerasti äidin kanssa kangasta kehi, ja sitten joka päivä, kun hän nauhaansa kutoi. Se on niin hyvä lapsi tuo Elsa. Se tekee työtä ahkerasti ja niin vakava siitä on tullut, että on kuin täysi ihminen.
Näillä kämmenillä ja käsivarsilla tuo peilistä näkyvä mies kuristaa hädän tullessa täysikasvaneen niilihevosen, ja niiden vitjain, jotka koristavat tätä kaulaa, pitää olla kaksi kertaa niin pitkät, kuin hyvin ruokitun egyptiläisen uhripapin vitjat; minä näen tästä peilistä miehen, joka on leivottu tukevammasta taikinasta ja lihavammasta, lujemmasta aineesta, kuin muut ihmiset, ja jos tuolla kirkkaasta kuristimesta näkyvällä hienolla olennolla on päällään läpinäkyvää kangasta, niin mitä sinulla, Kleopatra, on sitä vastaan?
Ja sama on tarina kaikkien muiden niin kauas kuin seudun tään väki muistaa. Eukko harmaata kangasta kutoo. Kulkijan poskelle kyynel putoo. Kaadu metsä niinkuin kaski, seiso jalka niinkuin seinä! Muuten mielesi lahovi. Näin minä tuulispään tulevan yli korven, latvat taipui, puun-tyvet tanahan jäivät, kaikki kaatui paikallensa. Noin on mieleni minunkin.
»Ostetaanko nauhaa?» kysyi hän ujostellen ja syvään ensin niiattuaan. »Nauhaa. Jaha. Kaunista nauhaahan sinulla onkin. Kenen sinä olet tyttö?» »Tämähän on Viion tyttö», sanoi Montinin rouva. »Vai niin. Minä muistelinkin, että kenen näköinen tämä on. Minä tunnen Viioskan. Missä äiti on?» »Kotona.» »Mitä se tekee?» kysyi Montinin rouva. »Kutoo kangasta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät