Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Se oli pieni niemeke kertomukseni alussa mainitun pienemmän järven rannalla. Täällä oli pienen metsän sisässä tasainen kallio, jossa ainoasti siellä, täällä oli ikäänkuin ihmiskäsillä tehtyjä komeroita. Tänne oli meillä tapana rientää aina silloin, kun meidän vapauttamme ruvettiin kotikunnahalla liian paljo saartamaan, tahi olot muutoin alkoivat siellä käydä ahtaiksi.
Kuinka nyt käy talosi ja vaimosi, joka, niinkuin tiedät, on raskaana. Hän riippui kaulastasi ja itki niin että sydän oli haljeta kun sinut pantiin kärryille. Entäs rikkautesi, komeutesi, kauneutesi? Eikö niistä ole yhtään apua? Näinä päivinä taistelit taistelun elämästäsi, Gunnar. Olit vahva kuin kallio ja sinä kestit sen.
Mut ei kauvas se kallio kanna, Jären vuor' sai horjumahan; Elon vettä ei lähde se anna, Janon jätti se polttelevan. Tuli kauhuni mun, kuni miehen, Pimeässä jok' eksyen käy, Kun tul' äkkiä jyrkkämä tiehen, Syvä, synkkä, jon pohja ei näy. Epätoivo jo valtasi mielen', Ja se myötähän muutakin toi: Olin syntien orja, ja kielen' Katumusta vain huoata voi.
Henrik oli olevinaan myöskin ihan luonnollinen ja heillä oli hyvin lysti. Mutta koko ajan tuntui Henrikistä, että neiti Hanna ei ole vielä päässyt puhumaan siitä, mistä oli tahtonut. He soutivat jotenkin pitkälle. Lahti kärkeytyi pieneen niemeen, jonka päässä oli matala, ainoastaan pari korttelia ylempänä vedenpintaa oleva kallio, joka tyynen aikana oli kuivanut vaaleaksi.
Paljas puuton kallio putoo mustanpuhuvana huimaavasta korkeudesta, melkein yhdensuuntaisesti vaunun seinien kanssa yhtä huimaavaan syvyyteen. Viljelyksestä ei näy paljon jälkiä. Jollakin niityntapaisella pyörylällä on pieniä heinäsuovia, jotka hukkuvat lumen alle.
Vaikka meri heittääkin hietansa rannalle ja peittää sen, niin tulee toinen aalto ja vie sen takaisin ja kallio on aina sama suomalainen. Tuo ajatus tuntui lohdutukselta eikä suinkaan niinkään laihalta.
Mietti hetken hervahtuen Pyhä Yrjänä ylinkä, korkeni satulassansa, lausui äänellä lujalla: "Rakastin ma naista nuorta niinkuin sankarin satua, viatonta vainottua, kaunista kadotettua; tähteni pyhä aleni, yljän lempeni yleni." Iski miekalla matoa, lisko liukahti kivehen, tuli tuiski kalvan tiestä, kallio kaheksi lenti; paaden alla porraspolku, kuja kaita, kammottava.
Muistanetko kaukaa vuosituhansista merta suolaista ja voimallista? Vanha kallio, sa vapiset! Muistat, muistat päiväs entiset: Merikotkan siivet kaartui ylitsesi. Latvahasi meriloue pesi. Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt. Meri luotasi on väistynyt vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi jää vesjättö lehmäin laitumeksi. Huipultas kun katson etelään, enään soukan sininauhan nään.
Rautio; Stenbock Hemmo Kallio; Hovimies Arvo Ahti; Göran Perssonin äiti Hilda Pihlajamäki; Agda Hanna Räihä; Peder Welamson, Göran Perssonin sisarenpoika Yrjö Somersalmi; Max, vänrikki Teppo Raikas; Siltavahti Aapo Pihlajamäki; Huovi Maunu, Kaarinan isä Emil Falck; Nigels, kultaseppä Martti Aronen; Kamarineito Alma Nykänen.
Eläähän Jumalan sana vielä Jerusalemissa, Antiokiassa, Efesossa ja muissa kaupungeissa. Mitä sinä voit tehdä, jos jäätkin Roomaan? Sinä olet kallio, jonka päälle Jumalan seurakunta on rakennettu. Anna meidän kuolla, mutta älä salli Antikristuksen voittaa Jumalan huoneenhaltijaa äläkä palaa tänne ennenkuin Jumala on musertanut ne, jotka viatonta verta vuodattivat."
Päivän Sana
Muut Etsivät