Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mikael Agricola, suomalaisen kirjallisuuden isä, syntynyt Pernajassa köyhän kalastajan poikana, kuollut Turun piispana matkalla Viipurin likellä 8/4 1557, oli myöskin ensimmäinen taiderunoilia Suomen kielellä.
Suomen kirjallisuuden perustaja oli *Mikael Agricola*. Hän syntyi köyhän kalastajan poikana Torsby'ssä Pernan pitäjässä Uudellamaalla noin vuonna 1508, kävi koulua Viipurissa, tuli piispa Skytte'n käsikirjuriksi ja lähetettiin hänen toimestaan muutamien muiden nuorten miesten kanssa Wittenberg'iin, jossa kuunteli Luther'in ja Melanchthon'in opetusta sekä saavutti maisterin arvon.
Mitään sanomatta astui hän perämiehen käskystä toiseen veneesen ja vasta sitten, kun juopa hänen ja kavalan kalastajan välillä levenemistään leveni, sai hän puheensa takaisin. "Eno!" huusi hän vapisevalla äänellä, "Jumala antakoon teille anteeksi, mitä olette tehneet minulle, onnettomalle nuorukaiselle.
Jos tuolle tytölle antaisin sammakoita, sisiliskoja taikka " "Hyvää iltaa, herra pastori!" sanoi kalastajan vaimo astuen sisään, "mikä tuopi meidän majaamme niin kunnioitetun vieraan?" "Ensiksikin maalliset huolet," vastasi herra pastori; "minä tulisin teiltä tilaamaan yhden keitoksen kaloja. Mutta samassa täytyy minun myöskin pitää huolta teidän sielunne autuudesta.
Sitten mentiin semmoista vauhtia, etteivät suinkaan jälilleen katsomaan joutaneet, ja pian tultiin mäelle, jossa nuot naapuritöllit seisoivat. Kalastajan tölliin kääntyi nyt mummo ja Matti seurasi perässä. Töllin ovi oli sisältä haassa, mummo naputti ovea sormillaan. Sitä sai hän tehdä useat eri kerrat, ennenkuin ukko havahtui päivällisunestansa.
Ja yhä kiihkeämmin alkoi kalastajan sydän ikävöidä lepoa ja rauhaa, yhä valtavammaksi kävi halu päästä merelle ja Galileaan, yhä useammin puhkesi kyyneliä vanhuksen silmiin. Hän oli jo tehnyt päätöksensä, mutta samassa hänet valtasi pelko ja levottomuus.
Elsakin ajatteli, että Matin olisi hyvin sopivata mennä kalastajan oppiin. Matti läheni Elsaa ja kuiskasi hiljaa korvaan: "Mitäs, jos minä laitan itseni tuon ukon palvelukseen?" "Kuinkas pääset paikastasi pois?" "Siinähän se on pieni vaikeus, mutta on siitä mennyt toisiakin.
"Miten se olisi mahdollista?" kysyi vieras ääni, ja hämmästynyt lapsi mäki tuntemattoman miehen lähenevän takkaa ja heti kääntävän silmänsä kattilaan päin. Vaatteensa olivat, vaikk'ei komeat, kuitenkin kalastajan pukua paremmat.
"Paitsi sitä", lausui Em'ly, näkinkenkiä ja piikiviä etsiessään, "oli sinun isäsi gentlemani, ja sinun äitisi lady; mutta minun isäni oli kalastaja, ja minun äitini oli kalastajan tyttö, ja enoni Dan on kalastaja". "Dan on Mr. Peggotty, eikö niin?" kysyin minä. "Eno Dan tuolla", vastasi Em'ly, noikaten venekoppelia päin. "Niin. Minä tarkoitin häntä. Hän on varmaan kovin hyvä?"
Vilho ei tähän vastannut sanaakaan, vaikka hän pari kertaa aukaisi suunsa puhuaksensa, hän vaan aivan äänetönnä ryhtyi työhönsä, joka oli verkon kutomista. Mutta hetken perästä, kun kalastajan vaimo astui tupaan, virkkoi hän vakavalla äänellä: "täti, vieläkö muistatte viime-pyhäistä saarnaa?" "Muistan jotenkin," vastasi vaimo, "vaan mitä varten sitä rupesit kyselemään?"
Päivän Sana
Muut Etsivät