Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Olihan se luonnonpakko, jos mieli heidän rakkautensa ollenkaan olla rakkautta. Mutta juuri senvuoksi heidän tuli myös täydellisesti luottaa toisiinsa ja tuntea joka hetki, lähellä tai kaukana, läsnä tai poissa ollen, kaksin tai muiden seurassa, itsensä toistensa suhteen täysin turvallisiksi. Ehdottomuus oli rakkauden olemus. Missä sitä ei ollut, siellä ei ollut oikeaa rakkautta.
Mik'onpi syynä, että vähittäisin tää rinta riutuu omaan raivohon? Mik'onpi syynä, että nuorra vallan, tää rinta raukka on niin toivoton? Mik'onpi syynä, että silloin aina tää liekki kaksin kerroin leimahtaa, kun tuota sammutella pois mä koitan, kun tulta tunteen uneen laulahtaa?
Sellaiselta retkeltä kotiin palanneena hän nukkui pitkään ja raskaasti, kun Oskar häntä herätti kaksin käsin pudistaen olkapäistä.
Hän kuvailee itse tätä päivää, josta oli tuleva niin ratkaisevan kohtalokas hänelle. »Te olette siis lopultakin olleet hänen käsissään, te minun kalliit lehteni, jotka olette kaksin verroin kalliita minulle nyt! Mutta minkälaisia taisteluita tämä askel on maksanut minulle, sitä ei voi kertoa. Hän on lukenut teidät kerran toisensa perästä ja jäljentänyt teidät.
IMOGEN. Onni etten saanut! Ma kotkan valitsin ja pöllön vältin. CYMBELINE. Sait kerjäläisen; valtaistuimestain Ois tullut halpa istuin. IMOGEN. Uuden loiston Se oisi saanut. CYMBELINE. Kurja sinä! IMOGEN. Isä, Syy teidän, että Posthumusta lemmin; Hänestä mulle leikkiveikon teitte; Hän vaimon ansaitsee jos millaisen; Mun arvoni hän kaksin kerroin korvaa. CYMBELINE. Oletko hullu?
Ettekö te nyt kaipaa hiljaisuutta, yksinäisyyttä, ettekö ole tehnyt sitä kertaakaan? Te ette hiljaisuutta häiritse. Minä olen kuin yksin, rikkaampana vain. Yksin ja kuitenkin kaksin, välähti Toinin mielessä ajatus. Mitä se tiesi? Eikö sitä kaikkein suurinta, sitä että tunsi: minä olen löytänyt oman olemukseni täydennyksen, oman olentoni ehjäksi tekijän? Mutta jos se sitä tiesi?
Riemuitkaamme onnesta, kun olemme saaneet elää ajassa, joka on vaatinut meiltä niin paljon suurta, ja riemuitkaamme kaksin kerroin siitä, että olemme osottautuneet vastaavamme tätä ajan vaatimusta. Erittäinkin tämä piiri. Ja tässä piirissä ei suinkaan vähimmin Schrandenin seurakunta. Katselkaamme vain ympärillemme. Monet synkät kuvat vierivät muualta silmiemme eteen.
Väliltä lehvien näin lausui joku; siks sivu lähekkäin Vergilius, Statius ja minä käytiin äärtä nousevata. Se jatkoi: »Kirotuita muistakaatte te pilven poikia, jotk' kaksin rinnoin Teseusta vastaan juopuneina soti; ja juutalaisia, vuoks juomatavan joit' ottanut ei Gideon, kun kulki hän vuoriltansa sotaan Midianin.»
Enempää ei kukaan voinut häneltä vaatia. Ja lahjan tahtoi hän tänään tehdä kaksin-, jopa kolminkertaiseksi, jotta Reginaa kosittaisiin, kuten rikasta leskeä konsanaan... Jättiväthän tuhannet vaimonsa ja lapsensa nälkään ja kurjuuteen, eivätkä siltä saaneet räpäyttää silmäripsiäänkään, kun murhaavat kuulat lentelivät.
Kun kaksin taas me astuimme, nyt ääni kuin ukkosen, kun halkaisee se taivaan, taholta vastaiselta soija sanoi: »Mun murhatkoon, ken minut kohdanneekin!» Ja pakeni kuin jyly loittoneva äkisti pilven puhki iskettyään.
Päivän Sana
Muut Etsivät