Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Aivan kuin taivaan käki, vakuutti Pekka. Saatanhan minä kirjoituttaa. Teepä kyllä se hyvä työ, niin saat heti kohta ryypyn vaivoistasi. Pistäytyivät sitten vähän salakuhjoon oven ulkopuolelle, jossa Lassi sai palkkansa. No ihmisiä sitä mekin ollaan, sanoi Lassi ryypättyänsä. Niinkuin muutkin ristityt, todisti Pekka, ja menehän nyt ja toimita se asia, muistutti hän vielä ja meni sitten pois.
Pääsky visersi viirin päässä, kaukana käki kukkui Hiljaa niinkuin suvi-ilta Aatu-ukko nukkui. KADONNUT S
Martti oli minulle mitä on hongalle yksinäinen käki, kun se, täynnä toiveita, laskee alas autiosta avaruudesta rauhassa katsellaksensa maailmaa. Hänestä liitelivät parhaat ajatukseni tulevaisuutta kohden, ja häneen ne palasivat takaisin. Löfvingin ääni rupesi värisemään. Uinaileva suru oli herännyt hänen sielussaan ja esti häntä puhumasta enempää.
Minä sanon, että vuosi on jo kulunut, ja sitten iloitsen; mutta ei, vuoden päästä on ihanaa ja ihanaa on nytkin, ja tänään juuri iloitsenkin. Nyt ratsastamme taivaasen! Voi mitä ajatuksia minulla oli tuolla Selja-aholla, että käki muka olisi kenties lumottu prinssi, ja nyt istun hevosen selässä ja olen suolaprinsessa.
Hän kulki kujatietä, sitten maantietä peltojen keskitse, sitten metsäistä maisemaa, unohtaen kokonaan veräjät. Noustuaan pitkän, loivan mäen hän tunsi olevansa lopen väsynyt ja istuutui tiepuoleen ojan reunalle. Käki alkoi kukkua metsässä. Uutela kohotti katseensa.
Vai et!... Sukkelaan siitä! Armas nukkuu, kuu. Käki kukkuu, kuu, Hän nukkuu, kuu, oi nukkuu. Kolmas näytös. Keskellä pöytä. Pöydällä virsikannel ja lukkarin hattu. Joukko tyttöjä. TYTT
Kerran kertoi Amrei riemulla veljelleen, tietävänsä, missä heidän entinen käki-kellonsa oli, sen oli Sysi-Matti ostanut; ja vielä illalla seisoivat lapset talon edustalla odotellen, kunnes kellon käki rupesi kukkumaan; silloin he naurahtelivat toisilleen.
Kuin me vaan aina itsemme rehellisesti käytämme, sovintoa ja suosioa rakennamme, emmekä koskaan pidä suden eikä lampaan puolta, niin kukkuupa, kukkuupa viimein lähellä hautaamme kiviaidan turpeella kunnian käki. TEEMU. Kuku sinä siellä ja kuku sinä täällä. ESKO. Minä en puhu sinulle. TEEMU. Mutta minä puhun sinulle. ESKO. Sinun ei tarvitse puhua minulle, sinä et saa, minä kiellän sen.
Hän oli olevinaan kuin pikkupoika piilossa! Hän istui siinä kuunnellen ääniä lahdelta, jossa joku souti, niityltä lahden pohjasta, jossa joku viikatetta hioi, tuolta korkealta vaaralta, jossa käki kukkui katseli västäräkkiä, joka ajoi hyttysiä puutarhan käytävillä. Voi rauhan paikkaa, voi onnen majaa talossa tässä riippakoivujen alla! Täällä yhdessä Naimin kanssa!
Sitten alkoi äiti laulaa: "Päivä kulkevi kattoja ja käki lehdossa kukkuu, vaan äidin poju se pikkuinen, hän liian kauan jo nukkuu." Esterin laulaissa viimeisiä sanoja, avasi Sven nopeasti silmänsä, kirkkaat ja tummat kuin kaksi pientä metsälampea, huusi ihastuksesta ja kiersi kädet äidin kaulaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät