Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Olenhan minä tavallani koettanut tehdä niin, että hän saavuttaisi, mitä minä olen kaivannut tai laiminlyönyt mutta Hän olisi voinut saada sen teidän kauttanne, neiti Kornelia Mennyttä !» Hän katsoi eteensä kalvava suru silmissä. »Neiti Kornelia», hän alkoi taas, »se minua vaivaa, minä en saa siltä rauhaa, että minä ehkä kuitenkin olen syypää hänen onnettomuuteensa.
Prinsiipin kannalta tekisin väärin, ellen suostuisi hänen toivomukseensa. Paitsi sitä tuntuu minustakin oikein hauskalta taas päästä Sinun ja rakkaan Fredrik veljen läheisyyteen. Näinä kymmenenä vuotena, jotka olet ollut meiltä pois, olen aina sinua kaivannut, vaikka kyllä käsitän, että se oli Jumalan tahto ja että periaatteellisesti teit aivan oikein, kun läksit meiltä hoitamaan vanhaa isääsi.
Samat naiset, jotka oikeussalissa istuivat vastapäätä teitä, kuulijain joukossa. TARKASTAJA. Jaha rouva Hake näkyy olevan täällä. Sitten saan ehkä jättää herrasväen ja vetäytyä takaisin. ALMA. Suokaa anteeksi, että olemme vaivanneet teitä. TARKASTAJA. Ei se mitään. ALMA. Hyvää päivää, Sylvi. Tulimme sinua tervehtimään, kun kuulimme, että olet kaivannut vanhoja tuttavia. SYLVI. Minäkö?
Ja heidän onnensa näytti täydelliseltä, ei kukaan kaivannut papin rouvan naurettavaa »lapsenlurittelua», vaan aika toi sen mukanaan. Se ei ollut mikään ilahduttava asia.
Hilpeällä mielellä ja iloisin toivein metsämiehet erosivat taas yhtyäksensä yhteen pimeän tullessa. Kun Rakki sai vallan seurata, ketä tahtoi, se lyöttäytyi aina Pekan mukaan, ja kun Pokka saapui yönuotiolle vähän myöhemmin kuin toiset, hänellä oli näätä, jonka hän oli kaivannut esiin kolostaan kannon juurelta ja koira purrut hengiltä.
Oikeastaan ei kukaan kaivannut Valentinea, sillä hän oli aina maaseudulla ollessaan pahalla päällä. Mathieu lausui kuitenkin muutamia kohteliaita sanoja: "Olkaa hyvä ja sanokaa hänelle, että meillä on hyvin ikävä ilman häntä... Eespäin nyt!" Mutta Céleste puuttui puheesen: "Anteeksi, herrani, minä en voi jäädä tänne.
Minulla ei ole oikeutta pitää saarnoja toisille, mutta tässä on jotain nurinpäistä: koti, loimottava valkea, kaikki mahdolliset mukavuudet, eikä onnea sittenkään! Ei ole onnea, sanoi Volumnia Webster, puolittain itsekseen, ellei ole myötätuntoisuutta, ja juuri myötätuntoisuutta olen minä kaivannut ikäni kaiken.
Utelias oli hän tietämään, mitä Jori oli sanonut, ja kun Maria tapasi, yritti hän senvuoksi heti kysymään, millaista oli mäessä. Vaan Mari ehti sanomaan, että Jori oli kaivannut Elsaa ja kysynyt, minkä vuoksi hän ei tullut. »Nyt ei saa laskea moneen päivään, kun mäkeä korjataan ja jäädytetään. Miksi et tullut!» sanoi Mari ja kertoi miten hirveän hauska oli ollut.
Ei kukaan minua kysy, ei kukaan minua ikävöi, ei ole minua maailmassa etsitty itseäni varten eikä sentähden, että minua tarvittaisiin. Se kaipaus kirveli häntä niin, että hänen sydämeensä koski. Mutta olenko minä itse ketään etsinyt, ketään kaivannut hänen itsensä tähden? Enkö ole aina rakastaessanikin, toivoessanikin ajatellut omaa iloani, omaa onneani?
Sakris oli kaivannut naista, puhdasta ja uskollista... Kaivannut vakavasti ... koskapa hän ei siellä Hanabölessä tahtonut kävellä öillä aitoissa niin kuin toiset pojat ... raakamaiset... No niin, mitä siihen saunaemäntään tulee ... rumaan ... niin Sakrista ei hän sentään saanut aivan ryöstetyksi ... vaikkapa tahtoikin häntä välttämättä kanssaan naimisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät