Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Belisarius, joka kaipasi kipeästi uskollista neuvonantajaansa Prokopiusta, kutsui eräänä päivänä prefektin luokseen palatsin oikeaan sivurakennukseen, jonne hän oli asettunut asumaan. "Tavatonta niskoittelua", huusi hän Cetheguksen saapuessa. "Mitä on tapahtunut?" "Tiedäthän, että olen sijoittanut Bessaksen ja logilaiset palkkasoturit Honoriuksen torniin, joka on kaupungin tärkeimpiä paikkoja.
Ei saanut hän lupaa lähteä, Oli isä vanha, ja äiti poti, Ja hänen työtään kaipasi koti: »Mitä hyödyttää tuo viikinkiretki? Sulia tääll' on mit' ikänä toivonetki.» Mut mieli se palaa, kun pilvet liitää; Hän näkee, kuink' urohot taistoon kiitää. Ja mieli se palaa, kun päivä hohtaa; Hän kuninkaan linnansalissa kohtaa. Hän seisoo, ei muista hän toimiaan, Hän muinaistaruja muistaa vaan.
Sisäisten taisteluiden ohella hän oli saanut huolehtia omaistensa toimeentulosta. Hänen henkensä oli vihdoinkin vapaa. Mutta hän kaipasi lepoa ja virkistystä. Hänen nuori vaimonsa oli myöskin kuollut. Joulupäivänä 1832 hän astui laivaan matkustaakseen Eurooppaan. Hän kävi Sisiliassa, Italiassa, Ranskassa ja Englannissa.
Kuinka hän itse siihen aikaan kaipasi ystävyyttä ja tukea, ja kuinka hän lopulta luuli häntä todella rakastavansa. Ei, näin hän ei voisi kertoa, siinä olisi jotain sopimatonta! Niinkuin hänellä olisi omat sanottavansa kullekkin noille kolmelle. Olaville hän sanoi ainoastaan: »Minä rakastin häntä, se on varmaa. Mutta meidän ensimäinen lapsemme ... sinä näit hänet itse? Se on käsittämätöntä!
Meitä nauratti, että Dora kaipasi rakkautta, ja Dora sanoi, että minä olin tyhmä, kuin hanhi, ja ettei hän pitänyt minusta ollenkaan, ja lyhyt ilta lensi pois köykäisillä siivillä. Se aika oli käsillä, jolloin vaunujen oli määrä noutaa meitä. Minä seisoin yksinään kaminin edessä, kun Dora tuli hiljaa hiipien sisään, antaaksensa minulle tuota tavallista, kallista pikku suudelmaa, ennenkuin lähdin.
Mutta osaksi piti hän todellakin hyvin paljon Antista, osaksi huvitti häntä, itsekästä, nautiskelevaa poikamiestä, näin ensi kerran elämässään leikkiä toisen sielunlääkäriä ja melkein kuin hyväntekijää. Anttia puolestaan liikutti suuresti ystävänsä harvinainen osan-otto, jota hän kaipasi juuri ja johon hänestä oli sangen suloista nojautua.
Minkä arvoinen on elämä, minkä arvoinen henki epäileväiselle? Epäileväiselle! Mutta Johannes ei saattanut epäilläkään. Hän riisui nyt yltään märät vaatteensa. Niinkuin aave istui hän sitten liikkumatta. Eilen aamulla oli hän viimeksi syönyt. Nyt iltapuoleen hän kaipasi ruokaa. Kun hän sen tunsi, nauroi hän kamalasti: «Haa, minä olen ihminen!« Hän haki ruokaa, ja hän löysi leivän.
Pitikö hänen vaatia tämä paatunut kaksintaisteluun ja tappaa hänet juuri nyt? Vai olisiko parempi kohdella näitä sanoja ylenkatseella ja lähteä. Mutta ei! Tänä hetkenä tarvitsi tuo yksinäinen mies jonkun, jonka edessä hän voi puhdistaa itseänsä. Hän kaipasi inhimillistä sydäntä, sillä hän käsitti kuinka yksinään hän seisoi.
Niitä hänen sydämmensä kaipasi, kun hän päivällä istuen penkillään koki pysyttää rohkeuttansa, ja niihin katseli hän öisin kovalta vuoteeltaan rukoillessaan apua. Vapauden ja toiminnan halu oli hänessä herättänyt monta pakoyritystä, mutta tämä linna ei hevin päästänyt kynsistään niitä, joiden piti pysyä sen muurien sisällä.
Olisin sydämmeni pohjasta suonut, että olisin arvannut oikein; sillä kävi joka päivä selvemmäksi, että Elinakin kärsi kovasti tästä heidän välisuhteestansa ja kaipasi parempaa sovintoa. Tähän aikaan kerran tapasin Vangin maantiellä. Hän oli pahalla tuulella, vaan puhelias kuin ainakin. "Todellakin te olitte oikeassa", hän alkoi, "kuin jouluaattona sanoitte minut yksinäiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät