United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
He odottavat pappia ja lukkaria kirkonkellojen soidessa ja kai'un siihen vastatessa vesiltä ja metsästä, pellolta ja niitulta tyynessä aamuhetkessä. Sävelet soivat ja kutsuvat niin suloisesti ja lempeästi ja lentelevät liitelevät, ikäänkuin siunaten, seudun yli. On rauha, ainoastaan rauhaa tämmöisenä sunnuntai-aamuna. Mutta mihinkä lukkari on jäänyt, jonka on johtaminen laulua kirkossa?
Reinhold kiersi käsivartensa Fredrikin ympäri ja katsoi häntä ystävällisesti silmiin. Fredrik vastasi: "Mitä enemmän sinua katselen, kelpo kisälli, sitä kovemmin tunnen jonkin voiman vetävän itseäni sinun puoleesi, sitä selvemmin kuulen henkiheimolaisen äänen vaikuttavan kai'un tavoin rinnassani.
Täällä lautojen läjääjät, voimakkaat, notkeat miehet, juoksevat kevein, huojuvin askelein korkeille ristikoille, jonneka he jyrähdyksellä, joka synnyttää kai'un koko lautatarhassa, laskevat taakkansa, kolme tahi neljä lautaa, joita ovat kantaneet toisella olkapäällään.
Sitten lähtevät kaikki, kauhistuneina tuollaisesta rohkeudesta, yksitellen hiipimään leveän ja aution Varennes-kadun seinävieruksia, jotka heittävät peloittavan kai'un heidän askelistansa. Elysée huomasi heti olevansa liian nuori ja toimintahaluinen liittyäksensä näiden vanhan Ranskan haamujen seuraan.
Lovisa oli koko ajan polvillaan vuoteen vieressä, pojan käsi omiensa välissä, milloin palavaan rukoukseen vaipuneena, milloin koko olennollaan seuraten jokaista, korisevaa hengenvetoa, jotka ikäänkuin synnyttivät kai'un hänen povessaan.
Turhaan hän koetti vuodattaa puheesensa lämpöä. Hän puhui, koska hänen täytyi sitä tehdä ja hänen suuri taitonsa puhua vakaasti pelasti hänet joutumasta hämilleen, vaan hän kuuli lakkaamatta oman äänensä yksitoikkoisen, tunnottoman kai'un ja hän, jonka sanat muulloin olivat kohdanneet kuulijoita sähkökipinän tavoin, hänestä tuntui nyt kuin olisivat ne raskaina, nukuttavina sadepisaroina pudonneet jo ennestään puolinukkuvaan seurakuntaan.
Siellä oli laajempi tila ja huokeampi hengittää, ihmiset olivat ystävällisempiä; nyt hänen täytyi koettaa mennä eteenpäin; hän ei enää voinut palata takaisin. Pian saatiin tietää Torger soittajan tulleen pitäjääsen, ja ihmiset kilvan kokivat saada hänet käsiinsä. Torger kuuli vanhan kai'un viulussansa; se ilo, minkä hän toi ympärilleen, vaikutti hänelle hyvää, ja hän ansaitsi rahaa.
Jälempänä herrani Jyskehellä tulevi, Hämeenkangas kai'un antaa, Jonka tuuli tänne kantaa! Sijaa tehkää Tapiolle, Väellensä mainiolle, Palvelijoilleen kaikille! Seis! Nyt levätkäämme tässä, Täss' on kaunis metsämaa. Virvatulet hämärässä Maata hiukan valostaa, Metsänpiika meille on Hankkinut tään asunnon. Mielikki, sä kaunoinen, Istu tälle kivellen, Väsynyt sun ukkos tähän Istahtavi kannon päähän.
Hänestä tuntui siltä kuin hänen rukouksensa olisivat levinneet tyhjään avaruuteen, saamatta muuta vastausta kuin oman äänensä tuskaisen kai'un. Ja kun hän seuraavana päivänä seisoi pastorinkanslian ovella, mennäkseen ottamaan kuulutusta, esiintyi äkkiä hänen sisälliselle silmälleen raamatun lause, jota hän koko tämän ajan oli pelännyt ja karttanut.
Minäkin käyskentelin kullasta kimaltelevissa palatseissa, kuulin suloisia lauluja ... niin, ja sanoja, jotka hurmasivat vielä enemmän kuin säveleet ... minä kuulin hänen äänensä kai'un ... se lumosi minut ja silloin unhotin minä olevani ainoastaan halpa rahvaan tytär. Tässä seison minä nyt ikäänkuin unesta heränneenä, mutta mitä olen uneksinut, sitä en voi ikinä unhottaa. *Laulu N:o 9.*