Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Erään pimeän, ahtaan kadun varrella Dresdenissä seisoi hänen hiljainen huoneuksensa; pienestä kukilla koristetusta ikkunasta tunkielivat ne tenhosointeet ja sävellykset, joita hänen sielunsa täynnä oli ja joita vielä jälkimailma on ylistelevä. Kuinka usein hänen virsikkään povensa kultainen virta tulvaili äänettömän yön helmoihin!
"Tuokaa tänne", käski hän, "avaimemme tuossa se on maassa ja avatkaa sillä tää vastahakoinen portti". Avain, jota hän osoitti, oli suuri pölkky, joka oli jätetty sinne kadun syrjälle sen-aikuisissa Skotlannin kaupungeissa tavallisella huolimattomuudella.
Tästä kaikesta oli minun otettava selko; se taas vei paljo aikaa, vaati lukemattomia juoksuja ja pakotti minun käyttämään hyväkseni kaikki mahdolliset tuttavuussuhteeni eri yhteiskunnallisilla asteilla elävien vanhain pariisilaisten kanssa, alkaen verhoilijasta, joka kuntoonpani Pressburgin kadun varrella olevan hotellin, aina niihin korkeihin valtiomiehiin saakka, jotka kutsuttuina olivat olleet läsnä kuningatar Isabellan luopuessa valtaistuimelta.
Mutta minä tahdon kaikkeni koettaa ja olla mies. Luota minuun wielä nytkin. Sydämestäni kadun minä tätä wäärää tekoani ja pyydän nyt hartaasti sinulta anteeksi', koin minä häpeissäni ja hätäyksissäni sanoa. 'Kernaasti minä annan sinulle anteeksi, waikka kuinka paljon olisit minua wastaan rikkonut.
Lopuksi kysyin erästä merimiesmajaa, jonka tiesin olevan sen kadun päässä, ja sanoin siellä majailevani, vaikka nyt muka olin eksyksissä, kun olin matkallani niin monta mutkaa tehnyt, eikä päänikään tainnut juuri selvä olla. Nauraen neuvoivat ukot minulle mainitsemani merimiesmajan, ja erotessani heistä kuuluivat he nauravan: "Se oli todellakin aika hulivili".
Noin kolmenkymmenen metrin pituudelta eli toisin sanoen koko tuon puistokatuun verrattavan kadun leveydeltä loistaa Lewisin asioimisto vähimminkin uteliaan ja katseluhaluisen ohikulkijan silmiin.
Me astuimme maahan eräässä kadun suussa sen torin vieressä, jota hän oli maininnut, ja minä käskin vaunujen odottaa, kosk'en tietänyt muuta, kuin että ehkä tarvitsisimme niitä.
Suokaa anteeksi vieraat, mutta minä en nyt voi olla suoraan puhumatta. Minä kadun suuresti sitä, että annoin teidän, herra Karhi, lasketella hurjia tuumianne. Minä tahdon siitä nyt tehdä lopun. Karhi ja Helli nousevat seisomaan. Mitä tarkoitatte? AHR
Vähän hetken perästä sanoi kirkkoherra: "kirkossa me näemme taas toinen toisemme!" Vieraat läksivät nyt pois, ja yön hiljaisuus tuli taas pappilaan. Mutta siellä alhaalla kylässä oli virkeys; ja ennenkuin Uoti Martinan, isänsä, appensa ja Laurin kanssa oli ennättänyt kylän ison kadun alkupäähän, meni sanoma jo heidän edellänsä kuin kulovalkea: "Uoti ja Martina vihitään vielä tänä yönä.
ROSINA. Tämän kadun varrella ehkä? FIGARO. Kahden askelen päässä minusta. ROSINA. Ah! se on viehättävää ... teidän herra sukulaisellenne. Ja tuo tyttö on?... FIGARO. Enkö ole sanonut hänen nimeänsä? Se on ainoa asia, jonka olette unhottanut, herra Figaro. Sanokaahan, sanokaahan pian; jos hän tulisi sisään, niin en voisi enää saada kuulla... FIGARO. Te tahdotte sitä välttämättömästi, hyvä neiti?
Päivän Sana
Muut Etsivät