Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Anna-Maija paiskasi kiireesti oven kiinni ja tuumaili mennessään: "tokihan minä tok' juoksen ainoan sisareni tähden, ja kyllä hän todellakin on kovin huono." Pian olikin Anna-Maija matkalla lääkärin luo. Kiireesti hän kulki, eikä ollut näkevinäänkään "Malinskaa" ja "Häyryskää", vaikka ne kulkivat torille, tuolla kadun toisella puolen.
Kadun kulmassa oli väentunkoa ja Antti eksyi toveristaan, mutta siitä hän ei suuresti välittänyt. Tuli täällä mies yksinkin toimeen.
'Uskokaa, kun sanon, ettei minun eukollani ole mitään tekemistä tässä asiassa, ja seuratkaa toki minua kadun toiseen päähän. No, jos niin on, että te ette tahdo tulla, niin menen minä', ja hän lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Mutta minä kiiruhdin hänen jälkeensä ja tartuin häntä käsivarteen. 'Missä te asutte? kysyin.
Näin tapasi kaksi naista hänen itkemässä liinakaapin edessä, ja toinen sanoi toiselle: "Kas kuinka hän häntä rakasti!" Saara nousi hämmästyneenä, mutta tyyntyi heti kun ymmärsi heidän tarkoittavan hänen miestänsä. Muutamat äidit, joilla oli pieniä lapsia, menivät nyt kotia, havaittuaan kadun tyhjäksi.
Maantie muuttui nyt enemmän kadun kaltaiseksi; huoneita oli yltympäri, ja vaikea oli sanoa, mistä maaseutu alkoi ja mihin kaupunki päättyi; sillä liiaksi kansoitettu pääkaupunki oli paisunut muuriensa ylitse ja penikulman määriä lakealle lähettänyt esikaupungeitaan. Enenemistään eneni liike tiellä, joka viimein tuli aivan täyteen.
Sitten lähti everstiluutnantti, Pekan seuratessa hänen kintereillään, äitinsä luokse, joka asui kaupungin etevimmän kadun, Linnankadun varrella. Sen ilokohtauksen pian samantapainen kuin Pekan osoittama joka oli äidin ja pojan välillä kohtaamisen ensimmäisinä onnellisina hetkinä, jätämme kertomatta.
Ne palasivat mieliin ja keskusteluihin taas vasta kun ensi lepotunti joutui. Muutamain päiväin kuluttua ihmettelivät toverukset päivälliselle mennessään, kun heidän syrjäisen korttelinsa edustaiselle kadulle keräysi hevosia ja ihmisiä kadun täydeltä, ja kaikki näytti niin juhlalliselta ja tasaiselta. Vaan samassa huomattiin ruumisvaunutkin: sehän olikin ruumissaatto, joka siitä oli lähdössä.
Hänen nimens', äsken kirkas Kuin otsa Dianan, nyt nokimusta Kuin oma muoton' on. Jos köytt' on, veistä, Myrkkyä, tulta, hukuttavaa virtaa, En tuota kärsi. Varmuutta jos saisin! JAGO. Ma näen, kuink' aivan teitä kalvaa kiihko; Kadun, ett' ilmi toin sen. Varmuuttako Te tahtoisitte? OTHELLO. Tahtoisin? En, tahdon. JAGO. Ja saatte. Mutta kuin? Kuin saada varmuus?
Linnaan vievän käytävän kohdalla molemmat miehet pysähtyivät. »Ettekö te ja teidän vaimonne yhtä hyvin voisi tulla meille tänä iltana?» Pietari kysyi. »Kiitoksia, kiitoksia minä en voi, Pietari Ström minä tahdon ryömiä luolaani ja » Toimittaja Höjsen astui juuri sivu. Hän tuli kadun yli heidän luokseen ja nosti hattua. »Vaali on toimitettu, hyvät herrat. Aage Storm ja Vildhagen.
Mutta nyt on välttämätöntä että Dora menee sinne, ja näyttää kunnolliselta ja ottaa hyvän maksun". Dora vapisi kuin haavanlehti; jotain selittämätöntä oli siinä kauhussa, jota hän tunsi tuota tyttöä kohtaan, häntä, jonka hän joka päivä näki kadun toisella puolella. Hän olisi mennyt mihin hyvänsä mielukkaammin, kuin sinne. Vaan mitä oli tehtävänä?
Päivän Sana
Muut Etsivät