Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kustantajani luulee, että yleisö ei juuri huoli paljoa maksaa tuommoisista jokapäiväisistä asioista. Kohta niistä sidottiin kiehkura Herminan päähän. Kukapa saattaisi kertoa sitä puhdasta, suloista onnea, ja viatonta iloa joka tästä nyt seurasi? Hermina ei enään ollut kalpea; eikä enään sanaakaan puhuttu Kaarlon palaamisesta kotiinsa omaistensa luokse.
Edessään oli hänellä Kaarlon äidilleen lähettämä kirje, jonka hän oli Ojalasta hakenut, sitten kun kuuli Kaarlon Turkin sotaan lähteneen ja sieltä matkallaan äidilleen kirjoittaneen. Kirjeestä sai hän tietää Juusen petoksen ja syyn, miksi Kaarlo oli kotonsa jättänyt. Maria luki kirjeen moneen kertaan ja itki, itki katkerasti, sillä hän oli niin suuren surun vallassa.
Mutta isänmaa ja kristiveljet ... niiden edestä on jaloa taistella ja saada sankarina kaatua ... taikka jos sallimus toisin määräisi, niin hän sodan loputtua palajaisi kotimaahansa ehkä onnellisempana kuin sieltä lähtiessään. Annattehan minulle kuitenkin anteeksi nämä harhailemiseni, mitä onneni kanssa kamppaillessani te'en, oli viimeiset sanat Kaarlon kirjeessä.
Muistatkos? Viime talvena Kaarlon luona ... hänen atelierissään. KUSTAA. Ah todellakin! Sehän oli sama taulu, jonka kuningas osti! Tämä paikka on siis epäilemättä Velhovuori. KAARLO. Aivan niin! Ja nyt juuri, Juhannusyön tullen, on soveliain aika tarkastella tätä eriskummallista paikkaa. KUSTAA. Mutta ettehän täällä vaan joudu lumoihin. KAARLO. Mitä vielä!
Näin ollen lähestyi häntä majuri, jonka huomattuaan Kaarlo aikoi nousta kunnioitusta tekemään, mutta majuri esti häntä, ja sanoi tulleensa taas Kaarlon lämpösiin.
Kaarlon kulkku kuivettuvi, Kero käypi keltaiseksi, Parta vaahessa valuvi: "Venäläinen, veikko rukka! Anna vettä juoakseni, Ostoa veroksi vettä, Venäläiseltä veroksi." Venäläinen vet sanovi, Kovarinta kolkkasevi: "On vettä venosi alla, Alla laivan lakkimista, Juoa kulkun kuivanehen, Apata halunalaisen, Vettä viljalta veroksi, Kaarluelle kaunihille."
Hän vetäysi huoneesen, mistä pieni Kaarlo oli yönä, jolloin hänen isänsä kuoli, kadonnut. Rytilässä ei ollut enää jälellä palkollisissa tästä ajasta muu kuin ainoa piika. Tältä kysyi Amanda tarkemmin, mitä sanottuna yönä oli tapahtunut. Sitten meni hän kamariin, missä Kaarlon äidin kuva vielä seinällä riippui.
Hän on kutonut, mutta nyt lepää syöstävä: poskensa on nojattuna kättä vasten. Mitä mietti tyttö noin aateksivaisena? Hänen ajatuksensa hyörivät Kaarlon luona. Hänen huuliltansakin kuului: Onkohan mahdollista, että Kaarlo on hengissä? Ehkä on! ... ehkä palajaa hän vielä... Korkeimman käsi on voinut häntä varjella... Onpa suurempiakin ihmeitä tapahtunut.
Muutoin Katrina ihaili sanomattomasti nuorta isäntäänsä, jonka hän oli nähnyt kasvavasta lapsesta; hän piti häntä kerrassaan säädyllisen nuorenmiehen esikuvana, jota vanhus ylpeänä usein vakuutti muille. Kaarlon vastustajakaan, Isola, ei voinut, vaikka mielellään olisi halunnut, panna tätä arvostelua vastaan. Honkalan koulutalo oli jotensakin yksinäinen.
Monasti olen koettanut tukahuttaa sen liekkiä, ollessani epätoivon ja toivon välillä; mutta taivas paratkoon! ei tahtoni voimat siihen kylliksi riitä... Ja nyt kun sinua tulee pitäjän rikkain poika omakseen pyytämään, niin voitko vastustaa isääsi siinä asiassa? Sillä hän varmaankin sinua vaatii Juuselle menemään. Sinun tähtesi voin minä mitä pahinta, vastasi Maria. Kaarlon silmät kirkastuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät