Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Nyt minä tiedän, isä, mitä on tehtäwä, ettemme hätään joutuisi", sanoi Kaarina eräänä kertana hilpeästi. "No, annas kuulla!" sanoi ukko. "Minun on meneminen palwelukseen, että wuosipalkallani woisin teidät elättää." "Kuinka woisin sinut, rakas lapseni, nähdä wieraan työssä minun tähteni ja kuinka woisin sinutta toimeen tulla?" sanoi ukko ikäänkuin säpsähtäin.
Ruustinna, rovasti, Kaarina ja Naimi ovat ilmaantuneet pihalle reen ympärille, jonka eteen renki juuri valjastaa hevosta. Hanna tulee samassa siihen, ja siinä näytään kysyttävän ja epäröitävän. Hanna tekee päättävän liikkeen ja nousee rekeen. Rovasti kohauttaa olkapäitään ja kääntyy pois. Silloin ajaa Lauri pihaan. Hän ei siis ole malttanut odottaa. Vai onko Hedda ehkä kuollut?
Mutta laamanni Skytten huomautettua, että Kaarina pastorin oman ilmoituksen mukaan kauan oli osoittanut katuvaista ja parannukseen taipuvaa mieltä, joka teki moisen arvelun epäiltäväksi, pastori ällistyi ja vaikeni. Se oli odottamaton ja ikävä ilmoitus, sanoi laamanni, ja antaa välttämättä aihetta lähempiin tutkimuksiin.
Lauri tekee oikein, sanoi Hanna. Jos hän tahtoo olla rehellinen mies, ei hän voi muuten tehdä. Niin minustakin, sanoi Kaarina. Mutta minä sanon, että hän tekee väärin, ja minusta olet sinä, poika, jo tarpeeksi häpäissyt perhettäsi ja kotiasi, että voisit meidät ainakin tästä säästää. Paneeko pappa minut ja Heddan kuulutuksiin vai ei? En. Sitten täytyy minun pyytää Helanderia sitä tekemään.
Kaarina täti pistäysi aina talossa käydessään katsomassa tuota »pientä riikalaista», joksi hän mielellään kutsui tuota uutta perheenjäsentä, mutta hän piti omina tietoinaan huomionsa lapsenkamarista, sillä hän tiesi varmaan, etteivät ne tiedot miellyttäisi isäntäväkeä eikä vieraita.
Hän meni papin luo eräänä pyhänä, kun jumalanpalvelus oli päättynyt ja väkeä oli vielä paljon kirkossa ja Kaarina myös, ja silloin hän sanoi niin kovasti, että kaikki sen kuulivat: minulla on vaimo, joka on minulle liian hyvä, ja vaikka olisin nainut kuningattaren kamarineitsyen, en koskaan olisi voinut saada niin hyvää vaimoa kuin Kaarina. Minä pyydän erokirjaa minäkin, sillä en ansaitse häntä.
"Tosi kyllä, että teitä ja samalla meitä molempia on kohdannut suuri onnettomuus, mutta älkää toki kowin surko, kyllä Jumala meistä murheen pitää", lohdutteli Kaarina. Se hetki oli Kriston kuumeen murros; hän oli selwennyt houriosta ja kääntyi paranemaan päin.
Elkää sitä, se on niin liian suurenmoinen, niin kaukainen, se ikäänkuin ei mahdu minun syliini, puhui Naimi. Ehkä on herra Hagmanilla avarampi syli kuin sinulla, Naimi, virkkoi Kaarina. Niin, mutta omistakaa kuitenkin tekin tämä tästä kirkon rappusilta. En mitään haluaisi mieluummin, mutta tämähän on jo teidän... Ei se mitään ... saavat sitä muutkin ihailla ja rakastaa.
Pikku Kaarina puolestaan rakasti isäänsä kaikella lapsen rakkaudella ja tuo kahdenpuolinen rakkaus teki heidän elämänsä niin iloiseksi ja hauskaksi matalassa majassaan. Pikku Kaarina kaswoi ja kehittyi wuosien kuluessa ja läheni sitä aikaa, jolloin tyttöjä ruwetaan sanomaan aikaihmisiksi.
Entä se meidän koulumme, joka meidän piti avata? kysyi Kaarina äitinsä takaa. Jaa, niin, sekin! yhtyi Naimi. Eikö sulhasenne? Hänkö? Ei hän välitä semmoisista ... mutta kyllä minä vielä hänet käännän... Antero kumarsi ja tarjosi kätensä ja pakotti heidät ottamaan sen. Minne sinä oikeastaan menet? Et kai sinä vielä kokonaan pois näiltä mailta? kysyi Robert.
Päivän Sana
Muut Etsivät