Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kotiin tultuaan hän sitte kertoi äidille niin jotta minäkin sen kuulin: 'on tuolla Maanselän Mäkelässä leveälanteinen tyttö, hyvin roima työihminen, eikä ole tuhma puheissaankaan. Siinä olisi meidän Kaaperille emäntää parahiksi. "Näinköhän tämä nyt kuuluu asiaan?" rohkenin minä muistuttaa. "Kyllä se kuuluu", vakuutti Kaaperi, "sillä tavallahan se alkoi koko juttu.
Kämälän Kaaperi oli nyt itse isäntä, warakas isäntä; sen tiesiwät muutkin, mutta hän wielä paremmin. Tämän arwonsa tunnossa luuli hän käsittäwänsä, ettei hänen ulkonainen elämänsä ollut hänen itsensä weroinen. Pienuudesta pitäin hänessä ilmestynyt halu pääsi nyt täyteen waltaan.
Oitis kääntyi hän ystäwänsä puoleen kysymyksellä, mitä hänen olisi tehtäwä? "Sinun tulee laittaa arwokkaammat waatteet, kuin nuo kalikootaset owat, semmoiset, joille eiwät he woi nauraa", ohjasi ystäwä. Muuta ei tarwinnut. Kaaperi lähti heti ajamaan kaupunkiin. Sinne päästyänsä haki hän erään kauppapalwelijan, joka oli ennestään hänelle tuttu.
Kaaperi vain yhä pudisteli päätänsä arvellen: "eihän Anna-Leena sitä ymmärtäisi enempää kuin minäkään." Kehotin siis hänen itsensä miettimään jotakin kaunista. Kaaperi muuttui hyvin totisen näköiseksi, kynsi korvansa taustaa ja mutisteli suutansa tuokioisen aikaa.
Pöydän luona hekin hääriwät, eiwätkä suurin wälittäneet, waikka heitä joskus wankoilla kyynäspäillä nyrmittiinkin syrjään, sillä tiesiwäthän he sen, että joukossa on mies, joka woi maksaa, niinkuin moni muukin, ja niinhän sitä elettiin waan herroiksi yhtä möyhyä ja Kaaperi oli mies niinkuin kaikki muutkin, sillä maksoihan hän omasta ja muiden puolesta.
Tyynesti katseli Kaaperi sitä ja äänettömyyden yhä kestäessä vetäsi pari paksua haikua. Hän näytti ihmeen syvämietteiseltä eikä puhunut mitään. Minulla ei myöskään ollut halua keskustelun jatkamiseen, jonka tähden aloin pitkittää lukemistani: " ei Juno norjine vartaloineen eikä Terpsikore runollisen rytmillisine liikkeineen "
Kaaperi luki sen lävitse moneen toviin ja jupisi tyytyväisenä aina vähän väliä: "juuri niin, niinhän koulun käynyt osaa kirjoittaa voi jospa isä olisi minutkin pannut kouluun, mutta minä varmaankin koulutan poikani, jos semmoisen saan."
Erillään muista käänteli ja wäänteli hän itseään puolelle ja toiselle, ikäänkuin hän olisi tahtonut itseänsä näyttää jokaiselle joka puolelta, sillä olihan hän nyt "wiinimpi" kuin kukaan muu kansalaisensa. Totta kyllä on, että kaikki ihmiset näkiwätkin hänet ja huomasiwat hänen tarkoituksensa, mutta jos he toisin ajatteliwat kuin Kaaperi, siihen ei woi kukaan mitään.
KAAPERI: No ota kun mies olet, ja miehen kirjoissa kulkea tahdot. Ota! Eei! SAMPPA: Juo toki niinkuin mies juo älä niinkuin kana. Tuskin kieltäsi kastoit. Juo! Minun vereni kuohuu, en enää malta odottaa. KAAPERI: Lähdetään, lähdetään. Ja minä toivon Kalle, ettäs pöllytät Jeremiaan pitkää tukkaa niin, että se on pöllytetty. Kirkas tuli ja leimaus! Mutta vieläpä hänet tapaan.
"Vaikka kohta, mutta olenhan minä kumminkin jo ajatellut muitakin", sanoi Kaaperi ja pyysi innokkaasti minun vain pitkittämään. Minä kirjoitin siis, niinkuin hän edeltäpäin saneli. "Koko kevätkorvan juoksin sitte kauppamiehestä paperia arkin toisensa perästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät