Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"En; missäpäs minä olisin hänet nähnyt", vastasi Kaaperi tyynesti. Yhteen jatkoon alkoi hän sitte taas sanella kirjettä. "Muutoin lähetän paljo terveisiä ja tahdon jo edeltäpäin näillä riveillä ilmoittaa, että meillä on kaksi hevosta, ruuna ja tamma. Lehmiä on kytkyessä kaikkiansa seitsemän päätä, kuusi lypsävää, yksi maho, härkä ja hieho.
"No kun se kirje olisi tytölle menevä", jupisi Kaaperi ja huokasi syvään, ikäänkuin raskaasta työstä päästyään. "Ahaa", sanoin minä, "se on siis rakkaudenkirje. Kas vaan sinua vanhaa veitikkaa!" Kaaperi punastui hiukkasen eikä kyennyt puhumaan mitään. Sillä välin silmäilin minä noita nuhrautuneita papereita saadakseni jotakin johtoa kirjeelle.
Kaaperi tarttui sen kuultuansa oven ripaan, vaan vieläkin kerran kääntyi hän minua kohti ja kysyi: "lähteekö se teidän Junnu huomenna todellakin Kajaaniin tervoja viemään?" "Lähtee kaiketi; vaan miksi sinä sitä epäilet?" "Enpähän miksikään, arvelin vain muutoin, jotta jos se ei lähtisikään." Nyt näin selvästi Kaaperin tahtovan minulta jotakin, vaikka hän ei rohjennut asiaansa ilmoittaa.
KAAPERI: Kumpahan vain tulisi se Tahvana. SAMPPA: Niinpä niin, joukko meidän täytyy etsiä, kahdessa miehessä sinne ei ole mentävä. KAAPERI: Joukko tietysti. Kelolan Kalle kuitenkin pitäisi joukkoon saada. Se poika sitä pusertaa vaikka koko kylän kasaan, jos vaan saataisi se ensin suuttumaan.
"Tässä käypi mureheksi kun noita lapsia tulee niin paljon ; mikä ne kaikki jaksaa elättää", sanoi isäntä. "Kuinka paljon niitä sitten nyt jo on?" "Kolme, ja jos niitä wielä tulee lisää, mihin sitten joudutaan?" sanoi Kaaperi heikon waimonsa kuullen, joka tuskin oli lapsiwuoteestansa noussut. Waimon kädet walahtiwat ikään kuin herwotonna alas.
Olihan hän nyt todellakin tämän wankan talon omistaja kaikkine waroineen. Sydämestään kiitteli Kaaperi wanhempiaan siitä, kun he kaikessa yksinkertaisuudessaan oliwat woineet hankkia hänelle, uuden ajan miehelle, niin paljon waroja, että hän woi ryhtyä aikaansa edustamaan. Mutta samassa hän muisteli heitä kuin jonkunlaisia wanhankansan ihmisiä, jotka eiwät ymmärrä nykyajan waatimuksia.
"Minkälainen niiden minkin nimi on?" kysyi Kaaperi hätäisesti. Kauppias luetteli nimet. "Ne minä otan. Meillä tarwitaan kokkikirjaa ja toiset tuntuwat niin hupaisilta", sanoi isäntä ja niin ne kaupat syntyiwät. Puoli wäkisin sai kauppias työnnetyksi wielä Kaaperille juuri painosta ilmestyneet Kiwen Nummisuutarit, kehuen sitä kirjaa sangen wiehättäwäksi ja hupaiseksi teokseksi.
Minä vakuutan sinulle Kaaperi, että tänäiltana Alitalon nurkat soivat ja pihtipielet paukkuvat. SAMPPA: Oikein Kalle! Sinähän jo laskettelet kuin aikamies. Ryyppy vielä ja sitten lähdetään. Vielä kun saamme Simolan Jussin ja Päistärin Heikin joukkoomme, silloin emme pelkää vaikka tulisi pataljoona turkkilaisia vastaamme. Lähdetään pojat! KAAPERI: Lähdetään, lähdetään!
Minkälaatuista tuo kirjallisuus sitten oli, siitä tiesi Kaaperi aiwan wähän. Syy tähän tietämättömyyteen oli selwä: Kaaperi ei monasti ollut katsonut koko elämässään minkään kirjan sisään, sitä wähemmin niiden, joita hän oli nähnyt herrastalojen pöydillä.
"Hm, onpa hintaakin", myrähti Kaaperi, mutta näytti ajattelevan aivan toisia seikkoja. Nyt näin minä hänellä tällä kertaa olevan jotakin erinomaisempaa, oikein tähdellistä asiaa, vaan kun en keksinyt mitä se mahtoi olla, en voinut puhettakaan siihen suunnata. Molemmat jäimme tuppisuina mietiskelemään ja tuntuipa hieman hankalalta tuo tuollainen jörötys.
Päivän Sana
Muut Etsivät