Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Ja pieni Maija pannaan myös kouluun," lisäsi Anna-Leena, "ettei hänen tarvitse ympäri pitäjästä juoksennella kirjeitänsä luettamassa, niinkuin minun täytyi tehdä." Niin kosi ja niin eli Kaaperi Meriläinen onnellisempana kuin moni koreammasti kosinut, sillä hän rakasti Anna-Leenaansa ja perhettänsä, niinkuin Jumalan sana käskee.
Kyllä me nuoret kuitenkin päätimme ukon kuoltua tahi pojan varmistuttua muuttaa meille, mutta tällä kertaa minä aluksi muutan sinne Mäkelään, sillä miehen pitää luopua isästään ja äidistään ja vaimoonsa sidottu oleman," puheli Kaaperi. "Aivanko todella teistä sitte tulee pari?" sanoin minä, "sitä en olisi koskaan uskonut."
Rahoja oli yksi kaappi täynnä, toinen welkakirjoja; oli rikkautta, oli mainetta, oli arwoa ja kunniaa. Wankka oli talo aiwan toisenlainen kuin Honka=Kriston turwe=mökki. Kowalassa ei ollut useampia wanhoja weljeksiä, yksin hallitsi ankara Kaaperi wankkaa ja rikasta taloansa. Hänellä oli jo useita aikaisia poikia, joista wanhimmat oliwat jo naineita miehiä.
Niissä tapasin myös nimismiehen mamselin, jota näytti minua nähdessään hyvin imelästi naurattavan. Hän muuttui kuitenkin hyvin vakavaksi, kun minä en ollut millänikään, ja selvä sääli kuvautui neiden kasvoilla minun tuumiessani: "ei olisi pahemmaksi, jos herrasväkikin käyttäisi kihlautuessaan järkeänsäkin, niinkuin Kaaperi ja Anna-Leena tekivät."
Näyttämö: Maanteiden risteys, josta kolme eri tietä erkanee. Tienosoittaja keskellä. Taustana metsää. Illan hämärä. ISONTALON SAMPPA JA KAAPERI: Laulavat etäämpänä oikealla kunnes laulun keskikohtaan päästyä astuvat näyttämölle. Kaaperilla on hanuri kainalossa, Sampalla kädet housun taskuihin työnnettynä.
Kummitus ei kuin arwoitus jäi heiltä selittämättä. Kun Kaaperi oli tällä tawoin saanut mainetta waatteuksensa puolesta, alkoi hän luoda silmäyksiä taloudenkin puoleen. Että heidän talonsa oli paikkakunnan uljaimpia, sen hän kyllä tiesi, mutta se ei ollut kuitenkaan hänen mielestänsä semmoinen kuin sen olla olisi pitänyt, noin tuommoinen ajan waatima ... ei ainakaan kartano.
"Mitäs joutavia", tuumaili Kaaperi myhäillen, "vaan kanoista sanotaan, jotta niitä hän itse saa hankkia, jos tahtoo." Se kirjoitettiin. Vielä lueteltiin kunkin pellon suuruus ynnä kylvyjen määrä ja vielä sekin, että karjanlaidun niinkuin niittykin on hyvä, kalavesi jommoinenkin, "eikä talolla ole rossan vertaa velkaa kellekään."
KAAPERI:
Anna vain tänne, niin minä toimitan sen Junnulle", sanoin minä. "Ei se ole vielä oikein valmiskaan", kertoi hän ja kaivoi nuttunsa povitaskusta jokseenkin paksun tukun paperia, jonka sitte levitti minun eteeni pöydälle. "Olisipa minusta jo tuossa kirjettä kerraksi", tuumailin minä ihmetellen sitä paperin paljoutta, minkä Kaaperi oli jaksanut täyteen tuhrata.
Ihmeen rohkeasti ja selvästi sanoikin Kaaperi: "pannaan nyt aluksi vain: hyvä Anna-Leena!" "Hyvä, se on kirjoitettu", sanoin minä. "Kirjoittakaa sitte: isä joko se on paperilla isä oli Kajaanin markkinoilta tullessaan ollut teillä yötä ja nähnyt sinun leipovan. Sanoi hän haastelleensakin kanssasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät