Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Minä taas olin asiasta ihan varma, kun kerran teidät sain Anna-Leenalle kirjoittamaan," tuumaili Kaaperi. "Ei sitä joka poika voikaan hentullensa niin säntillistä kirjettä lähettää; siinä ei ollut liikaa niin mitään." "Mutta itsehän sinä hyvä Kaaperi sanat annoit ja minä vain " "Enhän minä kuuna kulloisna päivänä olisi itsekseni osannut sillä tavoin kirjoittaa," intti Kaaperi vastaan.
Noilla kaupunkiretkillänsä oli Kaaperi tullut huomaamaan, että suurin osa kaupungin herroista oliwat naimattomia ja sen johdosta niin wapaita ja itsenäisiä. He eiwät olleet tohwelin alla ja nauttiwat nyt wapauttansa, jonkamoista ei yksikään welwollisuuksien alle sitoutunut woinut nauttia.
Lopuksi otti hän kynän käteensä, käänteli sitä muutaman silmänräpäyksen ajan näpissään, pisti sitte päättävästi mustepulloon ja kirjoitti alle säännöttömillä, vaan tanakoilla kirjaimilla: "Kaaprieli Meriläinen, omakätisesti." Kirje pistettiin kuoreen. Kaaperi otti sen hyvin varovasti käteensä, eikä milloinkaan sanonut unhottavansa minulta saamaansa apua.
Kuta useammin Kaaperi käwi kaupungissa, sitä kärtyisempänä palasi hän aina sieltä.
Simolan Jussi tiesi eilenillalla kertoa, että Alitalon Jeremias se nyt hyväilee sitä Kukkolan Katria. SAMPPA: Jeremias? Katria? KAAPERI: Juuri se. Jeremias itse oli sanonut, vieläpä kerskunut, että Kelolan Kalle sitä nyt saa katsella syrjästäpäin miten Kukkolan Katria viedään.
Viimein täytyi minun luvata, kun Kaaperi sanoi, ettei hän vieraan papin luona osaa "isämeitääkään," jos ei joku oman puolen poika ole kanssa. "Mutta", sanoi hän, "nuo muut tämän kylän pojat ovat semmoisia virniskoita, ettei heistä vakavan miehen kumppaniksi ole." Kaaperi sai vanhempani lupaamaan minut hänelle nuodemieheksi ja siten pääsin tuon nuoren parin kuuliaisiin.
Mutta Kaaperin mielestä oli hänen waimonsa muka paljon jäljellä hänestä itsestänsä, tuommoisia wanhanaikaisia ihmisiä, jotka eiwät nykyaikana enään kelpaa. Tämän tähden katsoi Kaaperi ylön siweän emäntänsä oikeutetut muistutukset ja wastasi niihin waan kuiwakiskoisesti: "ethän sinä niitä ymmärrä".
Kowalan Kaaperi Matin isä oli käynyt jo waralta sen kieltämässä, ja kirkkoherra noudatti tarkoin lain puustawia rikkaan sanankuulijansa käskystä. Kauhea synkkämielisyys walloitti nyt Matin ja Kaarinan mielen; se oli epätoiwon mustaa ruokaa, joka on niin katkeraa maistella.
Juuri silloin aukeni ovi ilkeästi ulvahtaen ja huoneeseni hiipi toisen talon Kaaperi. "Hyvää iltaa", lausui tulija lakki kourassa. Keskeyttämisestä suuttuneena heitälsin minä tuntehikkaan kirjani pöydälle. Käännyin sitte Kaaperiin päin, jonka hyvin tunsin äänestä, vaikka se ei soinutkaan "armahalta kuin Euterpen ääni Olympissa". "Hyvää iltaa!
»Eikö Kaaperi enää hurjastele, kun muita hurjuudesta moittii?» kysyi muuan Pikku-Karhun Ella. »Mitäs siitä köyhän hurjastelemisesta, ei se kestä muuta kuin niin kauan, kun viinaryyppy päässä pysyy, sitten se on kaikki... Eikä köyhällä ole mitä menettää, ei se köyhdy, se on aina yhtä rikas. Mutta rikkaat ne köyhtyy.»
Päivän Sana
Muut Etsivät