Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Ei yhdelläkään asian ymmärtäwälläkään ollut syytä nurkua Mikon waalia. Kookas, täyteläinen, kaunis ja hywillä luonnon lahjoilla warustettu neito oli tuo Wirtalan Aina. Hänellä oli arwokkaat ja kunnialliset wanhemmat ja he oliwat tyttärensä kaswattaneet henkisessäkin kehityksessä, kaikissa niissä siwistysaineissa, joita warakas talonpoika mahdollisesti woi käsiinsä saada.
Kun nyt ottaa kaikki lukuun, niin mitä olin minä häneen werraten, waikka olinkin kunniallinen ja warakas nuorukainen, sillä olinhan waan kowaa työtä tekewä maanmyyrä", selitteli hän. "Kuinka tuo ero sitten tapahtui?" "Eräänä kesäisenä pyhä=iltana oli kylämme nuoriso koossa kestikiewarin lähellä olewalla kentällä, ja siellä olimme minä ja Hennakin.
Heti Maijun Koskelan taloon tultua näytti erinomainen siunaus tulleen hänen kanssaan, sillä kaikki menestyi mitä wain yritettiin, eikä missään asiassa ilmestynyt pienintäkään wastahakoisuutta. Koskela oli kyllä ennestäänkin warakas talo, mutta näyttipä kumminkin siltä kuin hywä suojelus=enkeli olisi Mökin Maijun haahmossa tullut sinne.
Kämälän Kaaperi oli nyt itse isäntä, warakas isäntä; sen tiesiwät muutkin, mutta hän wielä paremmin. Tämän arwonsa tunnossa luuli hän käsittäwänsä, ettei hänen ulkonainen elämänsä ollut hänen itsensä weroinen. Pienuudesta pitäin hänessä ilmestynyt halu pääsi nyt täyteen waltaan.
Se oli warakas talo, yhtä warakas kuin jälkimäinenkin. Möttölän isännän, Laurin, rinnalla kiilsi iso hopeinen kunniaraha, aiwan samoin kuin Wilpunkin, mutta Lauri piti sitä jokaisessa sopiwassa ja sopimattomassa tilassa, sillä hän oli Wilppua turhamielisempi; päälliseksi oli Lauri kihlakunnan lautamies.
Päivän Sana
Muut Etsivät