Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Muistan kerran siitä ei ole pitkä aika kun luokseni tuli eräs hädänalainen hän oli muuten hyvästä suvusta, vaikka oli joutunut köyhyyteen enkä minä edes pyytänyt häntä käymään sisälle, vaan annoin hänen seista etehisen ovella. Minulla oli kiire, hän oli huonossa puvussa, kerjäsi ja vaikeroi, ja minä käytin hyväkseni viimemainittuja seikkoja päästäkseni hänestä niin pian kuin mahdollista.
Sillä aikaa kun Stephens selitti tapausta kapteenille, käytin minä miestemme hämmästystä hyväkseni, puhuen heille ystävällisesti, muistaakseni seuraavaan tapaan: "Toverit! Veljet! Onko paha henki teidät niin valtaansa saanut, että vaaran suurimmilleen jouduttua unhotatte velvollisuutenne kirottua viinahimoanne täyttääksenne?
Ja kun luultua arvoani käytin hyödykseni, tein sen samalla tavalla kuin tuommoisena hädänhetkenä epäilemättä olisin temmannut käsiini ensimäisen saapuvilla olevan kilven suojaksi muille ja itselleni, kysymättä ensin, oliko minulla oikeutta siihen kilpeen piirustettuihin vaakunakuviin.»
Ja minä kuin luulin sen syyksi että käytin kresoottia hampaisiini. Missä rouva on? KATRI. Huoneessaan. Mutta ei taida olla hyvä häiritä häntä. RIIKKA. Miksikä ei? RIIKKA. Vieraitako? RIIKKA. Onko hän tullut kipeäksi? RIIKKA. Mutta mikä sinua vaivaa ihminen? KATRI. Neiti kai tietää, että rouva ja tohtori Varro ovat kirjeen vaihdossa? Neiti Anna on kirjeiden kuljettaja.
Eilen pulassani käytin sitä, saavuttaakseni hänen luottamustaan; enkä minä saanut tilaisuutta antaa teille tietoa siitä. Ah Rosina! se on siis totta, että te todenteolla rakastatte minua! FIGARO. Armollinen herra, te etsitte vaimoa, joka rakastaisi teitä teidän itsenne vuoksi... ROSINA. Armollinen herra!... Mitä hän sanoo?
Minä käytin sitä väljentääkseni hamppunuoraa kaulani ympäriltä ja pakenin, kepeänä kuin sarvas, metsään. Hui, hai! kuinka jälkeeni juostiin! Vaan minä, sukkela kuin orava, kiipesin muutamaan tammeen ja kyykistyin vahvimman oksan ta'a. Verikoirat juoksevat alitse minua huomaamatta. Varoksi olin kaksi pitkää tuntia liikkumatta. Hyvin tukalaa on näin istua orrella.
Tämänkaltaisen välikappaleen minäkin keksin, koska pelkäsin sieluni kokonaan sokeentuvan, jos ruumiillisilla silmilläni katselin asioita ja aistimillani koetin niitä käsittää. Minusta siis näytti, että minun tuli panna turvani käsitteisin ja niiden kautta tutkia tosi-olojen totuutta. Kuitenkaan ei pitäne se vertaus, jota käytin, kaikin puolin paikkaansa.
"Minun nuorena ollessani", sanoi vaimoni, "sai hyvästi vaatetettu tyttö uuden hatun keväällä ja toisen syksyllä; siinä hänen varastonsa. Arkipäivisin, vaihtelun vuoksi ja uuden säästämiseksi, käytettiin vanhoja hattuja. Isäni oli hyvissä varoissa, mutta minulla ei ollut enempää, enkä halunnutkaan. Keväällä ostin itselleni kaksi paria hansikkaita, tummat ja vaaleat ja käytin niitä kaiken kesää.
Hovimestari toi minulle kahvia kirjastoon ja minä käytin tilaisuutta tehdäkseni hänelle muutamia kysymyksiä. "No", sanoin minä, "onko rakastettava lankonne jo lähtenyt täältä, vai vieläkö hän hiiviskelee tuolla nummella?" "Sitä en tiedä, herra tohtori", vastasi hän. "Toivon hartaasti, että hän olisi poissa, sillä hän on tuottanut meille vain huolta ja ikävyyksiä.
Mutta silloin nälän ja janon tuskat voittivat uupuneet voimani, niin että jouduin itsekin houreisin, ja tietämättäni käytin samaa keinoa, josta juuri olin muita kokenut estellä. Minä tunsin, miten toverini veri virkistävänä nesteenä kostutti tulikuumaa suutani ja valui kuin lievittävä voide kurkkuuni.
Päivän Sana
Muut Etsivät