Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Siis sinä laivain luo iloks astu akhaijien kaikkein, heimosi ennen muita ja kaikkien ystävieskin; ruhtinaskaupunkiin Priamon minä käyn ilahuttain miehet Ilionin sekä vaimot laahovavaipat, temppelitarhaan jotk' ikivaltoja kiittäen kertyy.
Häissä Lents sai kuulla kiitossanoja summittain kaikesta hyvästä, jota oli hääparille tehnyt, ja Fallerin äiti sanoi: "Jahka sinäkin, jos Jumala suo, vietät häitä, minä käyn kirkkoon äiti-vainaajasi vaatteissa. Minä en ollenkaan häpee käydä hänen vaatteissaan, päin vastoin jokikinen sanoo minun samassa saaneeni kunniaakin".
Yksi balkongilla varustettu akkuna, josta näkee Darron laksoon, laskee viilistyttävää iltatuulta huoneesen; ja täällä syön minä kohtalaisen iltaiseni, hedelmiä ja maitoa, ja käyn perheen kanssapuheesen osalliseksi.
Hän kävi istumaan sängyn viereen, otti Livin toisen käden ja katseli suoraan hänen silmiinsä, vaan ei sanonut mitään, hengitti vaan syvään. "Ken oli tuo vanha vaimo?" kysyi Liv hiljaa. "Se oli äitini", vastasi Aslak lyhyesti. "Mitä hän nyt sinulta tahtoi?" kysyi Liv taas. "Oi, ei se ollut mitään. Makaa sinä vaan noin ja anna minun katsella sinua, niin minä pian käyn tyyneksi jälleen".
Vaan jos häneltä rauha rikotaan, tai uhataan hänen majaansa, silloin siitä tulee kiljuva jalopeura... Saatana tietää minut vihamiehekseen. Se tietää minut armottomaksi vihamiehekseen. Se tietää minut siksi mieheksi, joka ilman armoa ilman pienintäkään armoa käyn käsiksi, en ainoastaan hänen tekoihinsa, vaan hänen asuntoonsa.
Alan jo huomenna, rupean pyrkimään ihanne-ihmiseksi, käyn toteuttamaan semmoinen päätteleminen käy pian sillä iällä. Heräsi uhmakin. Kaikki voimat kokoon, kaiken heikkouden uhallakin! En ole vielä suossa suuta myöten. Uin maihin omin avuin, vaikkei pelastusrengasta ristinpuun korkeudesta minulle heitettäisikään. Minä yhtäkkiä luulin omistavani sen voiman, ihmisen oman voiman.
"Minä en suinkaan enään näe paljon uusia kasvoja Trotwood'in sijasta, Wickfield", lausui tohtori, lämmittäen käsiänsä; "minä käyn laiskaksi ja kaipaan lepoa. Minä jätän kaiken nuoren väkemme kuuden kuukauden perästä ja rupeen levollisempaan elämään". "Niin olette yhä sanoneet koko näinä kymmenenä vuonna, tohtori", vastasi Mr. Wickfield. "Mutta nyt aion todella tehdä niin", lausui tohtori.
"Tähänkö hän lankesi?" kysyi hän taas. "Niin, juuri siinä hän makasi", vastasi Eli. "Vai niin " sanoi Marit; "jää nyt hyvin". "Joko sinun pitää mennä?" "Niin, nyt mun täytyy katsoa että tulen kotia jälleen", sanoi Marit, "nyt olen valmis". Baard ja Eli saattoivat häntä ovelle. "Sunnuntaina käyn Herran Ehtoollisella", sanoi Marit. "Vai niin siunaukseksi ja autuudeksi sitten", sanoi Eli.
"Minä täällä käyn salaten jotain sinulta, Liv", sanoi hän vitkastellen, veti puukkonsa tupesta ja koetteli sen terää pöydän syrjässä. "Muistatko mitä kerroin sulle mustalaisista taannoin?" kysyi hän ja hakkasi puukolla pöytään. "Sen luulisin varsin hyvin muistavani", vastasi Liv.
Hänen lämpimät värinsä saattoivat sulhasen kalpeat kasvot vastakohtaisuudellaan näyttämään vielä enemmän kärsiviltä ja riutuneilta. "Minä en tahdo käyttää väärin aikaanne", sanoi tämä nousten istumaan sohvallaan. "Esipuheitta käyn suoraan asiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät