Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025


Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun Väinö tuli hänen luoksensa. "Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan vähän hämillänsä. "No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä sinulla on puhumista." Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle.

"Kyllä minä sen sanon", vastasi sanomalehden toimittaja painolla, "kun te, neuvosmies Hulldén ja muut ensin ilmoitatte, minkä vuoksi teidän rouvanne tänään aamupäivällä kävelivät surupuvussa ja te itse kirjoittelitte konkurssianomuksia. Vai tapahtuiko tuo kaikki rouva Erling'in sylikoiran kuoleman tähden?" Toimittaja tyhjensi lasinsa, kumarsi herroille ja lähti.

Toinen kapteini nostatti kahveli-vokan ja mesaanin. Laiva, joka täten sai vakuutta, ei vaarunut enään. Tällä hyvällä ilmalla elämä kannella kävi vilkkaaksi; naiset nähtiin soreissa vaatetuksissa; muutamat heistä kävelivät, toiset istuivat, olinpa sanoa nurmikoilla puiden suojassa.

Hevoset nurkissa seisoivat paksussa kuurassa ja arastelivat kuolaimiaan, ja issikkapojat siinä vieressä kävelivät edestakaisin, lopsuttivat jalkojaan vastakkain ja korjasivat usein hevosen lointa samalla lämmitellen käsiään hevon lämpöisessä ihossa. Väliin tarrasivat kiinni toisiinsa ja ponnistelivat hetkisen rakkaassa sylipainissa. Illan suussa helpotti viima, mutta eipä lauhtunut ilma.

Mr Enfield ja juristi kävelivät vastakkaisella puolella katua, mutta tultuaan tämän oven kohdalle kohotti edellinen keppinsä ja osotti sitä. »Oletko milloinkaan kiinnittänyt huomiotasi tuohon oveenkysyi hän sekä lisäsi, kun ystävänsä oli antanut hänelle kieltävän vastauksen: »Se tuo mieleeni erään sangen omituisen jutun.» »Niinkövirkahti mr Utterson ääni hiukan muuttuneena »kuinka niin

Oven raosta katsojat hyppäsivät kiireesti syrjään, sillä samassa avasi vallesmanni sen ja työnti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka kävelivät, seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. Tämä itse vastasi tervehdykseen ensin hämillään olevan rykäisyllä ja sitten parilla katkonaisella kumarruksella.

Kero-Pieti ja Antti, jotka kävelivät viimeisinä, olivat alkaneet keskustella, ja kun saarnamiehen kävely oli hidasta, jäivät he pitkän matkaa toisista. "Kuinka oli sitten sinun laitasi, nuori ystäväni?" jatkoi Kero-Pieti kyselyjään. "Etkö arvannut viimeisen hetkesi tulleen? Etkö tiennyt olevasi pian Herran kasvojen edessä tiliä töistäsi tekemässä?"

He olivat nyt astuneet pienestä portista, joka oli vastapäätä sitä polkua, jota pitkin Kenelm oli kulkenut sinne, ja tulivat suoraan puistoon. Täällä olivat lapset kokoontuneina vähän matkaa heistä, muutamat makasivat nurmikossa, toiset kävelivät edes takaisin tanssin lomahetkinä. Piste-aidan ja lasten välillä olevalla aukealla paikalla käveli Lily yksin nopein askelin.

Oli kuutamoinen ilta. Viisikkojen välissä Brandtin talon kohdalla kävelivät Kornelia ja Knut. Milloin he tulivat näkyviin kuutamossa, milloin taas katosivat siimekseen. Maantiellä lähempänä taloa seisoivat Hanna ja Pietari. He eivät puhuneet, he odottivat jännitettyinä, että molemmat toiset palaisivat. Viimeinkin tulivat he tielle.

Venhe viilti vettä hyvällä vauhdilla, kohta päästiin salmesta ulos ja sitten soudettiin pitkin rantaa. Ukko perässä oli taas vaipumassa ajatuksiinsa, kuu hän yht'äkkiä huomasi vastapäätä olevalla rannalla kaksi miestä. Kalliot olivat sillä kohdalla aivan puuttomat, niin että järveltä taisi hyvin eroittaa nuo miehet, jotka kävelivät Rossin-hautaan päin.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät