Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mitä hispanialaisiin, noihin Pizarron pöyhkeihin jälkeläisiin tulee, kävelivät he päät pystyssä, juuri kun siihen aikaan, jolloin heidän esi-isänsä perustivat "kuningasten kaupungin". Heidän polvesta polveen kulkeva ylönkatseensa käsitti sekä indianeja, joita he olivat kukistaneet että mestisejä, jotka olivat syntyneet hispanialaisten avioliitoista uuden mailman alku-asukasten kanssa.
»No, voinhan tehdä sen», vastasi hänen nuoruutensa lemmitty. Kotvan aikaa kävelivät he taasen ääneti rinnatusten. Näytti melkein, kuin ei heillä olisi mitään sanottavaa toisilleen. »Regina odottaa!» huusi ääni Boleslavin povessa.
Täällä on myöskin semmoinen kirjoitus, virkkoi parooni. He vaihtoivat lehtiä ja lukivat. Heittivät pois ja lukivat vielä uudelleen. Panivat kumpainenkin tupakan kävelivät, istuutuivat, nousivat ylös huomasivat sikariensa sammuneen ja tarjosivat kumpainenkin tulta toisilleen ja kiittivät kohteliaasti, mutta eivät vielä mitään virkkaneet. Nyt hänen täytynee luopua ehdotuksestaan, ajatteli parooni.
Siihen tuli herrasmies, nuori, miellyttävä ja kohtelias. Hiukan päihtynyt hän oli, mutta ei suinkaan tungetellut. Puheli Nelmalle iloisesti nauraen. Suuret, avoimet, mustat silmät. Pyysi saada hiukkasen kävellä Nelman seurassa. Nelma suostui. Se herra valitteli rumaa ilmaa ... sanoi, että hänen teki niin mieli pitää jotain hauskaa! Olisi mentävä jonnekin istumaan! He kävelivät melkoisen kauan.
Vähätpä niistä markkinoilla, sanoi Reittu. Mennään pois. He kävelivät tavararekien ohitse ja tarkastelivat yhtä ja toista silmälle mieliksi. Nuo mahtaa olla makeita, sanoi Laara hyväillen kiiltolangalla käärityitä karamellipötkyjä. Reittu arvasi, että Laaran tekee niitä mieli, ja osti muutamia. Pannaan täältä toista lajia, esitteli myymämies. Jos lienee vielä tämä tyttö morsiamenne.
"Jos Juoseppini on kuollut, en tahdo minäkään enämpi elää; minulla ei ole mitään minkätähden eläisin." "Vai niin! se on merkillistä! Minä uskoin muuten, sinun minunki perääni vähän kysyvän." "Ah, miksi riitelet minun kanssani?" Kauan kävelivät he nyt ääneti edespäin. Mutta äkkiä pysähtyi Martina ja, tarttunut kovin kiini Uotin käsivarteen, huusi: "O, näetkö sä kalliota!
Toisinaan taas ihmiset kävelivät hautausmaalla iloisesti nauraa hekoittaen, ikäänkuin ei murhetta maailmassa olisikaan. Joskus astuivat ystävykset tuolla alhaalla mitä suloisimmassa sovussa, välistä ne taas tölmivät ja tuustivat toisiaan Herran huoneen portailla, kiiruhtaen istumaan parhaille paikoille kirkossa, ennenkuin ystävät niille ennättäisivät.
"Hänen sydämensä ei ole terve vielä. Puheeni olisi kipeästi koskenut häneen, naisparkaan! Minä olisin taas saattanut hänelle kovan tuskan, ellen olisi pitänyt suutani!" He kävelivät vähän aikaa pitkin joen vartta, jutellen mitättömistä asioista; sitten palasivat asuinhuoneelle.
Dick ollenkaan puhutteli häntä muulla lailla, kuin päätänsä paljastaen; ja perästäpäinkin, kun hän ja tohtori olivat ruvenneet aivan likeiseen ystävyyteen ja tuntimääriä kävelivät yhdessä sillä puolella pihaa, joka oli meidän kesken tunnettu tohtorin käytävän nimellä, nosti Mr. Dick tuon tuostakin hattuansa, osoittaaksensa kunnioitustaan viisaudelle ja tiedolle.
Niin, rouvan eli herrankohan lienee pussi, vaan kyllä minä tiedän, ett'ei siitä paljon lieviä enemmän kuin muiltakaan oikeassa asiassa, vaan kyllä turhassa!" sanoi Lemströmska. Neljän päivän kuluttua oli sunnuntai. Elsa ja Lemströmska olivat hautajaiset niin puuhanneet, että ruumis vietiin kärryissä ja he kävelivät jäljessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät