Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Seikat, joiden merkitys voisi olla arvaamattoman suuri koko maailmankatsomuksemme muodostumiselle, jäisivät hermeettisesti suljetun vuoren kätköön. Pahin, mikä olisi voinut tapahtua, on nyt tapahtumaisillaan.»
Hänen kurkkulihaksiensa hirvittävä pingoitus paljasti laihan, kuivan kaulan. Hänen oli vaikea saada vedetyksi henkeä vai lieneekö hän tahtonut kukistaa sitä sanaa, joka väkisin pyrki tunkeutumaan hänen huuliensa takaa, tahtonut ottaa sen viimeisen sanan kanssansa haudan kätköön. Ja hän voitti, hän oli vaiti. Isä Ossip, pappi, tuli kiireesti ja antoi hänelle viimeisen voiteluksen.
Kyllä, sen olen tosin tehnyt, mutta Mutta? hän ei tahdo teitä tunnustaa pojakseen. Ei tahdo tunnustaa minua? Mutta onhan hän äitini. Se on ollut kaulassani pienestä asti. Sen asian hän ehkä tuntee. Pois sormus, onneton! Kätköön heti, sanon! Te ette ymmärrä minua. Inger-rouva ei suinkaan epäile, ettette olisi hänen lapsensa; mutta, niin katsokaa ympärillenne, katsokaa tällaista rikkautta.
Syksyn tultua muutti Horn perheineen lääninsä hallintokaupunkiin. Helena koetti joka kerran sulautua siihen elämään, mutta turhaan. Kuin tuli talvi ja poika sairastui kurkkutautiin tuontuostakin, kuin elämä pikku kaupungissa alkoi jähmettyä ja vetäytyä kotien kätköön, silloin Helenan henki nousi kapinaan. Hänen oli mahdoton pysyä täällä, mahdoton itsensä ja pojan tähden.
Ja tekö hautaisitte nuoruutenne ja kauneutenne omien suojienne kätköön, te, joka suloudellanne voisitte hurmata koko maailman? Ei, teidän kutsumuksenne on vallan toinen ja suuresti erehtyisin, ellette sydämmessänne haluaisi iloa ja onnea, tekin ellette tuntisi itsessänne halua ja voimaa täysin määrin nauttimaan elämästä KARIN. Ah, kuinka te osaatte valhetella, herra Hoving!
Sellaista surua tahdon minäkin kernaasti kantaa sinun tähtesi!» Kerta toisensa perästä toistaa Emilie noita hänen sanojaan itsekseen ja lisää: »Niin, minä rakastan häntä vielä, kenties syvemmin, puhtaammin, paremmin kuin ennen, mutta sekä rakkauteni että uskoni tahdon painaa alas sydämeni syvimpään kätköön.
Niin, tietysti, mitäpä siinä olisi muuta voinut ollakaan? Ellei vihaa ja ylenkatsetta? Sannin valokuvaa hän koetti katsella. Mutta se täytyi samassa panna pois jälleen, sillä sydäntä niin kirveli, poltti ja pakahdutti. Laatikkoonsa hän sen pani kätköön, syvälle kaikkien muistojen alle. Kipeästi silloinkin vihlaisi, kun joku Sannin nimeä mainitsi.
Rouva se murheissaan pään kutrisen nosti ja tyttöön katseen loi sekä tuskain syyt tukahutti ja lausui: »Lähteä hetkeks voit luo muiden riemuhun illan, leikkiä pirtiss' on, veriviestejä ei tule sinne. Onnekas, oi, pian itsestäs näet ehkä jo unta myrskyineen ja sa kätköön vain pyrit, itkien yössäs.» Lausui näin; huvituksihin illan riensi jo riemuin tyttö, ja yksin jäi kera lapsen lohduton äiti.
Juutalaisen nähtyänsä nainen pisti lapsensa kiireesti kätköön, suojellakseen sitä tuolta pahalta silmältä, juoksi teltistä ulos ja huusi pyhiinvaeltajalle: "Menetkö tiehesi, ilkeä ukko; aiotko tuoda tänne onnettomuutta? Kirotkoon Jumala sinua yhtä monasti kuin sinulla on karvaa parrassasi!" Sitten kutsui hän koirat luoksensa ja usutti niitä muukalaisen päälle.
Nyt koko seuran terveydeksi juon, Ja ystävämme Banquon, jota kaipaan. Josp' olis tässä hän! Niin, onneks olkoon Hänen ja kaikkein! HERRAT. Alamainen kiitos! MACBETH. Pois! Silmistäni pois! Maan kätköön vaivu! Luus ytimettömät on, veres kylmä; Näköä silmissäs ei noissa, joilla Sa tuijottelet. LADY MACBETH. Tämä, hyvät herrat, Tavallist' ompi vaan, ei muuta mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät