Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Täällä, yksin pimeässä, näiden valittavien ja voihkavien ihmisten keskellä? Tässä tukehduttavassa ilmassa. Väristys kävi läpi olentoni, mutta minä en pannut vastaan. Ei, sanoi tohtori Bresser ja laski minun käsivarteni omaansa, tulkaa mukaan, te ette saa jäädä yksin tänne, tähän helvettiin, näiden kenties jo kuumeessa riehuvien ihmisten pariin.
"Silloin otan ajaakseni vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on äärettömän laiska, mutta tunnen että käsivarteni vaatii harjoitusta." Hän leikkasi metsästä soveliaan vesan ja alkoi sillä hutkia pensaita tiepuolissa. "Noin, noin se henkiherra minua löi ja noin lyön minä huomenna ruunaa. Noin, noin..."
Enkä minä olisi voinut leikillä mitata hänen vyötäisiään, niinkuin he tekivät, rohkeat, nuoret veitikat; minä olisin pelännyt, että käsivarteni olisi rangaistukseksi kasvanut koukkuun eikä koskaan käynyt suoraksi jälleen.
Mamma on tänään käynyt Eevasta puhelemassa Rajalinskan kanssa. EEVA. Ohhohhoh! ONNEN HERRA. Mikä Eevan tuli? EEVA. Hieman lämmin. ONNEN HERRA. Eeva on hyvä ja lähtee nyt tuonne meidän huvimajalle. Se on tässä aivan lähellä. Saanko tarjota käsivarteni? EEVA. Mutta jos lähtisin täältä ennen kuin se muuan matruusi, niin se merkitsisi, että hän saa kosia. ONNEN HERRA. Se on totta.
Mutta siinäpä olikin kaikki minkä sain myöntää heidän kiitokseksensa. Näin itseäni huvitellessani yksinäisyydessäni, tuli huoneesen muuan puu, kädessänsä "näppärin" tapainen kone. Hän paljasti toisen käsivarteni ja iski sen enempätä sanomatta suontani.
"Pelkään, ett'ei teille käsivarrestanne ole suurta hyötyä", sanoi hän; "työllänne ette voi elättää itseänne. Eikö teillä ole muita sukulaisia?" Käsivarteni oli syynä, että ensin tutustuin tohtorin kanssa. Olin vahingoittanut sen, en tiedä miten, ja Kor houkutteli minua tohtorin luo menemään. Menin ulos ja kuljeskelin katuja pitkin siksi kuin eräällä ovella huomasin tohtori Klarken nimen.
Minä olin laskenut käsivarteni hänen ympärillensä, kun istuin hänen vieressään, ja hän piti yhä kiinni Fritzin kädestä. Tästä ajasta minua aavisti, ettei hän kuolisi, ja minä kuiskasin hiljaa Fritzille: "Hän ei kuole; hän paranee etkä sinä ole surmannut häntä, vaan pelastanut hänet!"
Minä nousin kukkulalle ja kaivoin sirkaleen maahan hongan alle. Hyvä vanha puu levitti suojelevaisesti oksansa sen ylitse. Kentiesi oli se tänään saanut kuolettavan iskun. Minä kiersin käsivarteni sen tyven ympäri ja katselin sitä paikkaa missä pieni joki teki polvekkeen metsää kohti... Miten kummallista oli nähdä ihmisiä siellä liikkuvan!
Koko tämän ajan likisti hän kättäni kosteilla, kalankaltaisilla käsillänsä, sillä välin kuin minä kaikenlaisilla tempuilla, joita häveliäisyys salli, koetin saada sitä pois. Mutta se ei onnistunut minulta. Hän veti käsivarteni silkkiäismarjan-karvaisen päällystakkinsa hian alle, ja minä astuin eteenpäin, melkein pakosta, käsitysten hänen kanssaan.
Oi kuinka paha sinä olet huusi Asra innoissansa sinä tahdot näyttää minulle ovea sentähden, että Joosepin tähden itken? Luuletko kaikilla ihmisillä olevan yhtä kovan sydämen kuin sinulla, että voisivat katsella tätä kurjuutta niinkuin pölkky? Päästä irti käsivarteni!
Päivän Sana
Muut Etsivät