United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myös kreivi Kaarle Viktor oli tuosta vallattomuudesta pahoillaan ja koetti selittää kaikki leikinteoksi. Se ei tahtonut häneltä onnistua, ja kävelijät saapuivat nyreillä mielin huvimajalle. Täällä seisoi Bergflykt lakki kourassa salaisesti toivoen saavansa uusia kiitoksia onnistuneista laitoksistaan. Vai niin, sanoi kreivi Bernhard halveksivasti, tekö olette Bergflykt?
Minä en tullut sitä ajatelleeksi. Ja hän on sivistymätön ja väkivaltainen ja tyhmä mies. Ei ole kumma, jos Eeva häntä pelkää, sillä minäkin häntä pelkään. Mutta farbruur Junkka kertoi, että muutamalla Onnen jungmannilla on hirveän vankat kourat. EEVA. Niin on. Hirveän vankat. Hän istuu tuolla. ONNEN HERRA. Mikä hänen nimensä on? EEVA. Janne. ONNEN HERRA. Minä lähden nyt huvimajalle.
Se kuuluu heidän tapoihinsa ja luontoon. Tiedäthän sinä sen, merikapteeni. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain! ONNEN HERRA. Farbruur Junkka on hauskalla tuulella. JUNKKA. Täytyyhän minun olla. Mutta minne Eeva on mennyt? ONNEN HERRA. Eeva on jo menossa huvimajalle. JUNKKA. Mene sinä hänen jälkeensä. Ja odottakaa minua maantiellä.
Mamma on tänään käynyt Eevasta puhelemassa Rajalinskan kanssa. EEVA. Ohhohhoh! ONNEN HERRA. Mikä Eevan tuli? EEVA. Hieman lämmin. ONNEN HERRA. Eeva on hyvä ja lähtee nyt tuonne meidän huvimajalle. Se on tässä aivan lähellä. Saanko tarjota käsivarteni? EEVA. Mutta jos lähtisin täältä ennen kuin se muuan matruusi, niin se merkitsisi, että hän saa kosia. ONNEN HERRA. Se on totta.
Jollei muuta keinoa ole täältä palata kaupunkiin kuin jalkaisin, niin saat kantaa minut selässäsi. VARJAKKA. Voin teidät viedä paatilla kaupunkiin, mutta se vie runsaasti aikaa, sillä paattini on toisella puolen niemen. JUNKKA. Hyvä on. Mutta oletko sinä tulossa vai lähdössä, kun seisot niin juhlallisesti? VARJAKKA. Kapteeni Ramberg lähetti käskyn tulla huvimajalle. Kuului olevan tärkeä asia.
Antakaa anteeksi, herra kapteeni, että Janne on nyt hutikassa. Mutta niinkuin kapteeni tietää, ei monta kertaa lähdetä merelle ensi kertaa. JUNKKA. Missä Eeva? NEITSY JANNE. Hän tulee tuossa. Setä! Mitä te täällä? JUNKKA. On muuan tärkeä asia. Mutta minun pitää ensin käydä tuolla sisällä. Ei, setä hyvä! Ei minua viedä huvimajalle! Ethän sinä, jeeveli, passannutkaan päälle! NEITSY JANNE. Jees.
JUNKKA. Eikö saa lähteä jo varemmin? ONNEN HERRA. Sitä parempi, mutta viimeistään puolenpäivän aikaan. Farbruur Junkka on hyvä ja menee huvimajalle, minä käyn Rantalassa. JUNKKA. Mitä sinä Rantalassa teet? ONNEN HERRA. Minä olen siellä nähnyt hyvin korean kukon. JUNKKA. Paistiksiko? Pitääkö se olla korea? Ei suinkaan sitä höyhenineen syödä? ONNEN HERRA. Ei paistiksi, vaan oikeaksi kukoksi.
EEVA putkahtaa sisälle. NEITSY JANNE. Jees. VARJAKKA. Menettekö Eevan kanssa huvimajalle? JUNKKA. Perhana! Oli onni, ettet sinä sinne ehtinyt hänen kanssaan. Olisit vienyt hänet suoraan krokotiilin kitaan. Se akka toimittaa Eevaa pojalleen täydellä touhulla. Sen vuoksihan minulle tuli tänne kiire. Käy sinä nyt siellä huvimajalla kuulemassa asiasi, sitten mennään paatilla kaupunkiin kaikin kolmen.
Huvimajalle suuntasivatkin he säännöllisesti sovittuina aikoina horjuvat askeleensa, nojaten kainalosauvakeppeihinsä, ja siellä he molemmat, lähemmä satavuotiaat vanhukset, saivat kaikessa rauhassa ja ystävyydessä jutella rakkaan kahvikupposensa ääressä kaukaiseen menneisyyteen peittyneistä ajoista ja yhteisistä muistoistaan.